Punaisten pylväiden äärellä
Suomessa tehtiin eduskuntauudistus vuonna 1906 ollessamme vielä Venäjän vallan alla. Se oli historiallinen uudistus, jossa kaikki täysi-ikäiset kansalaiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sekä oikeuden asettua myös ehdolle vaaleissa. Se loi pohjan myös Suomen itsenäistymiselle.
Paljon myöhemmin, vasta vuonna 1931, valmistui J. S. Sirenin suunnittelema Eduskuntatalo. Sen julkisivu valmistettiin Kalvolan punertavasta graniitista. Klassismia edustavan rakennuksen tuli symbolisoida vahvaa valtiota, demokraattista kansanvaltaa ja kansanyhteisyyttä.
Viime viikolla Eduskuntatalon julkisivua koristavia korinttilaisia pylväitä maalattiin mielenosoittajien toimesta punaisella värillä. Moni suuttui ja kansalaisaloite elokapinan kieltämiseksi keräsi nopeasti nimiä.
Mietin, miksi myös kansanedustajat yli puoluerajojen paheksuivat ja loukkaantuivat tuosta teosta. Tuskin kukaan mietti puhdistamiskustannuksia ja sitä tulevatko ne lopulta veronmaksajien maksettaviksi.
Mikäli vandalismi olisi kohdistunut jonkin toisen rakennuksen turmelemiseen, mielipiteet teosta olisivat varmasti jakaantuneet enemmän. Olen nimittäin huomannut, että osa kansanedustajista pitää hyvinä Elokapinan tavoitteita, osa jopa toimintatapoja.
Tuo Eduskuntatalon tuhriminen koettiin kuitenkin loukkaavan niitä arvoja, joiden varaan suomalainen yhteiskunta on rakennettu. Eduskuntatalo symboloi vapautta ja kansanvaltaa. Kansanedustajia tulee ja menee, mutta kansanvalta pysyy.
Erilaisista mielipide- ja arvoeroista huolimatta meitä yhdistää kansanvallan ja vapauden ihanne.
Arvostamme sitä, että Suomi on länsimainen vapaa demokratia, jossa kansalaiset voivat ilman rajoituksia kiivetä Eduskuntatalon portaita, kulkea sisään istuntosalin lehterille seuratakseen poliittista keskustelua ja lopulta halutessaan myös osoittaa mieltään vaikkapa eduskuntatalon edessä. Haluamme pitää kiinni tästä vapaudesta.
Vapaa demokraattinen maa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja noudattaa oikeusvaltioperiaatteita, on samalla myös haavoittuva. Mitä enemmän vapautta vastaan hyökätään, sitä todennäköisemmin joudumme rajoittamaan ihmisten vapautta ja sitä korkeammat aidat rakennetaan päättäjien ja kansan välille. Tällaista kehitystä emme halua.
Ongelmia aiheuttaa myös ajattelutapa, että asiani on niin tärkeä ja tavoitteeni niin ylevät, että minua ei koske samat säännöt kuin muita. Olen moraalisesti muiden yläpuolella. Siksi perustuslain tuomia oikeuksia pitää käyttää lain sallimissa rajoissa. Sananvapauteenkaan ei kuulu rasistinen kielenkäyttö.
Pidetään kiinni ja puolustetaan perustuslain tuomia oikeuksia ja vapauksia. Puolustetaan samalla laillista yhteiskuntajärjestystä. En halua elää maassa, jossa ihmisten vapaa kokoontuminen ja mielenosoitukset kielletään kuten Venäjällä.
Mitä aarteita lieneekin Suomessa, niistä kallehin on vapaus.