Mitä koronapandemiasta voidaan ottaa opiksi?

Koronavirusepidemian aikana on opittu, että kun on pakko, niin toimintatapoja voidaan muuttaa nopeastikin.

Muutos tuli nopeasti, ja meidän jokaisen oli sopeuduttava muutokseen. Huomasimme, että etäkokouksia ja koulutusta kyetään järjestämään myös perinteisestä mallista poiketen.

Nyt tärkeintä on keskittyä koronaviruskriisin hoitamiseen, mutta koronan jälkeistä aikaa tulee myös pohtia jo nyt.

Etäkokouksia voidaan pitää koronan jälkeisen ajan jälkeen enemmän, mutta ne eivät pysty, eikä niiden tarvitse täysin korvata fyysisiä kokouksia. Etäkokouksien järjestämisen myötä voidaan vähentää matkustamista erilaisiin kokouksiin kotimaassa ja ulkomaille.

Koulutuksen järjestäminen voidaan toteuttaa etänä, mutta esimerkiksi niin, että opiskellaan yhdessä oman ryhmän kanssa samassa tilassa, mutta opettaja on etänä.

Opetuksen ei tarvitse olla joko lähiopetusta tai etäopetusta, vaan se voi olla myös näiden yhdistelmä. Eikä etäopetus tarkoita aina yksin opiskelua.

Monet ovat joutuneet pandemian myötä työttömiksi tai lomautetuiksi. He joutuvat selvittämään, mihin tukiin ovat oikeutettuja ja mistä niitä pitää hakea.

Tähän ratkaisuna olisi negatiiviseen tuloveroon perustuva perustulo. Tällöin jokaisesta tienatusta eurosta jää jotain käteen.

Keskustaopiskelijoiden mielestä perustulon tulisi olla vastikkeeton ja sen tulisi koskea kaikkia täysi-ikäisiä suomalaisia. Perustulon myötä tukia ei tarvitsisi hakea eri paikoista, vaan tukea saisivat kaikki, jotka sitä tarvitsevat.

Etäkokousten lisäksi on oltava sosiaalisia kohtaamisia ja palveluita kasvokkain. Olen huomannut tämän itsekin.

On kiva nähdä ystäviä ja olla etäkokouksessa, jossa näkee ja kuulee muita. Tämä ei kuitenkaan korvaa fyysistä kokousta tai kasvokkain tapahtuvaa ystävien tapaamista.

Uudenlaisia toimintatapoja voidaan kuitenkin ottaa varmasti käyttöön kokousten ja koulutuksen järjestämisessä.

Myös sosiaaliturvan uudistamiseen voidaan ottaa oppia koronapandemiasta.