Kukahan nämäkin sotkut selvittää
Hallitus tehtailee työmarkkinauudistuksia jääräpäisyyden poterosta käsin. Ammattiyhdistysliikkeen johto askartelee yhtä syvässä poterossa sotatantereen toisella puolella.
Hallituspuolueiden kellokkaat irvailevat vastapuolelle ja ärsyttävät tahallaan. Vasemmiston agitaattorit eivät pane paremmaksi.
Suomalaiselle ominainen sopiminen yritetään nyt korvata Amerikan meiningillä, selkävoittojen politiikalla ja vastapuolen demonisoinnilla. Sisällissodan jälkeen arvoonsa nousseet tasavaltalaiset hyveet sopimisesta ja keskinäisestä kunnioituksesta on Orpon ja Purran toimesta paiskattu romukoppaan.
Suomeen pitäisi rakentaa kasvua ja hyvän kierrettä. Nyt on saatu aikaiseksi taantuma ja koston kierre. Työmarkkinariidoista on soitettu vasta alkusoinnut. Tulemme näkemään vuoden mittaan vielä hurjempaa ja kalliimpaa menoa. Touhu on karannut pääministerin ja Hakaniemen hallinnasta.
Jos Orpo taustavoimineen onnistuu nöyryyttämään keväällä palkansaajaliikettä, hakevat AY-pamput kostoa syksyn palkka- ja työehtoneuvotteluissa. Lasku lähetetään suomalaiselle yhteiskunnalle ja pienyrittäjälle.
Mieleen tulevat kokoomuksen Sari Sairaanhoitaja -operaatiot, joilla suomalaisen työn kilpailukyky torpedoitiin vuosikauksiksi. Työmarkkinapoliittinen vauhtisokeus on taas iskenyt kokoomukseen. Hurjasta vauhdista seuraa äkkipysäytys, ainakin Suomen taloudelle.
Orpon oikeistohallitus ja AY-liikkeen johto sotkevat Suomea suohon. Ei tällä menolla synny muuta kuin taantumaa ja näköalattomuutta.
Kukahan nämäkin sotkut selvittää.
Euroopassa on sota, ei meillä ole kansakuntana varaa tupeksia. Vaikeat päätökset pitää tehdä, mutta toista kunnioittamalla ja neuvotteluja yrittämällä.
Hallituksella ja Hakaniemen isännillä olisi vielä mahdollisuus aloittaa keskustelut. Ei kruunu päästä putoa neuvottelupöytään istumalla.
Riittääkö Petteri Orpolla selkärankaa nousta poterosta? Onko palkansaajaliikkeen johdolla selkärankaa lähteä tekemään uudistuksia Suomen parhaaksi?
Olisiko presidentti Sauli Niinistö sopiva henkilö välittäjäksi? Niinistöön luotetaan ja hän ymmärtää Suomen edun päälle.
Suomella ei ole suuntaa, vaikka työmarkkinakiistat ratkeaisivat huomenna. Lyhytnäköisyydestä pitää siirtyä pitkään peliin, jotta Suomi pärjää ja suomalaiset menestyvät. Se ei sooloilemalla ja tempoilemalla onnistu. Tämän päivän toimintatavoilla rakennetaan tai tuhotaan huomisen ratkaisukykyä.
Me keskustalaiset emme voi riemuita vahingoniloisina nykyhallituksen tekemästä suuresta sotkusta. Nyt katse pitää kääntää siihen, miten nämä sotkut porukalla siivotaan. Selvää on se, että repimällä, jyräämällä ja nöyryyttämällä tämä ei onnistu.