En ole Carrie Bradshaw, mutta aiheeni on seksikäs: EU ja sen talous
Minulle on ollut valtava pettymys nähdä, kuinka koronaepidemia alkuvaiheessaan korosti yhteenkuuluvaisuuden tunteen puutetta EU-maiden välillä.
Oli kuin isku vasten kasvoja huomata, etteivät jäsenvaltiot valinneet yhteistyön linjaa vaan eristäytyivät pyrkien kukin selviämään itsekseen.
Vaikka on selvää, että jäsenvaltiot haluavat suojata omia kansalaisiaan – niin on hyvä – olisin toivonut enemmän yhteistyötä tavoitteen saavuttamiseksi.
Nyt rajoituksia on maittain purettu, rajoja ryhdytty avaamaan ja uutta normaalia määrittelemään.
Tunnelmat ovat varovaisen positiiviset, eikä siksi ole mukava kaivaa mörköä kaapista.
Olen kuitenkin huolissani koronan vaikutuksista talouteen; erityisesti siitä, että kriisin jälkivaikutukset voivat aiheuttaa noidankehän, joka voimistaa eriarvoistumista ja kuormittaa julkista taloutta entisestään paitsi sosiaaliturvakustannusten myös erilaisten epäsuorien, esim. terveydenhuoltoon liittyvien vaikutusten muodossa.
Jos esimerkiksi liiketoiminta ei joillain aloilla ole kannattavaa uuden normaalin ehdoilla, investointeja lykätään, yrityksiä ajautuu konkurssiin, työttömyys kasvaa ja terveys- ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.
EU:n bruttokansantuotteen on arvioitu laskevan tänä vuonna noin 8%.
Vastaavaa jyrkkää pudotusta ei ole koettu sitten sotien välisen maailmantalouden kriisin 1929. Suomen talous supistuu eri arvioiden mukaan 5–13%.
Maailmanmarkkinoilla korttipakkaa sekoitetaan nyt uudelleen
Komissio katsoo kuitenkin, että Euroopan talouden suunta olisi positiivinen jo ensi vuonna.
Nähdäkseni arvioiden toteutuminen tulee riippumaan siitä, kuinka nopeasti taloudet eri puolilla Eurooppaa saadaan käynnistymään, ja siitä, tuleeko syksyllä toinen korona-aalto, ja kuinka nopeasti löydetään rokote tai lääke.
Talouskasvu on edellytys julkisen talouden tasapainolle ja erityisen tärkeätä maalle, jonka demografiarakenne on kuten Suomessa: työikäisten suhde eläkkeellä oleviin pienenee nopeasti.
Suomi on selvinnyt koronasta Euroopan mittakaavassa hienosti. Taloutemme on kuitenkin ulkomaankaupasta riippuvainen ja ongelmat muualla Euroopassa heijastuvat tuotteidemme kysynnän heikentymisen myötä myös kotimaahan.
Tästä syystä tietyn asteinen eurooppalainen solidaarisuus talouden käynnistämiseksi koronaseisokin jälkeen on mielestäni tärkeätä ja pidemmällä aikavälillä Suomenkin etu: Jos EU ei ole kilpailukykyinen, ei sen jäsenvaltioillakaan mene hyvin.
Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoo, että ”Eurooppa voi selvitä tästä kriisistä vahvempana, jos olemme valmiita kaikkine eroinemmekin löytämään yhteisiä ratkaisuja; kun olemme valmiita tarkastelemaan maailmaa toisten silmin.”
Tätä kuvaa mielestäni myös Saksan asennoitumisen muutos EU:n jälleenrakentamisrahastoon.
Vielä vuosi sitten Saksa olisi ’neljäksi nuuaksi’ maaksi kutsuttujen Ruotsin, Hollannin, Itävallan ja Tanskan ohella tyrmännyt ehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltioille voidaan antaa tukia, joita ei ole tarkoituskaan periä takaisin.
Nyt Saksa – selkeästi suurimpana taloudellisen vastuun kantajana – on ottanut komission ehdotukseen selkeästi myönteisemmän kannan, ja listaa yhtenä tärkeimmistä tavoitteistaan juuri alkaneelle EU:n puheenjohtajuuskaudelleen ratkaisun löytämisen Euroopan jälleenrakennusrahastoehdotukseen.
Paljon on puhuttu siitä, mikä osuus jälleenrakennusrahastosta voidaan antaa lainoina ja mikä suorana tukena.
Toki liikaa ei voi antaa suorana tukena – se on selvää – mutta vähintään yhtä oleellista olisi kiinnittää huomiota rahojen käyttöön EU:n taloutta voimistavalla tavalla, ja erityisesti pahimmin velkaantuneissa maissa talouden vakauttamista edesajaviin rakenneuudistuksiin, jotta emme viimeistään 10 vuoden kuluttua ole uudelleen samassa tilanteessa.
Selvää on, että kriisi olisi pystyttävä kääntämään eduksi.
Tällä hetkellä suurimmaksi kädenväännöksi EU:n heinäkuun huippukokoukseen näyttääkin muodostuvan juuri se, kuinka saadaan varmistettua myönnetyn tuen mahdollisimman järkevät käyttö: yhtäältä koronasta eniten kärsineet, ja jo valmiiksi pahimmin velkaantuneet maat kuten Italia puoltavat tukea saavan jäsenmaan itsenäistä päätöksentekoa rahan käytöstä – blankkosekki – ja neljä nuukaa, erityisesti Hollanti puoltavat rahoituksen tiukkaa ehdollisuutta.
Puheenjohtajamaa Saksa ehdottaa kompromissia, jonka mukaan jäsemaat päättäisivät tuesta määräenemmistöllä.
Verrattuna komission alkuperäiseen ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden suunnitelmien tuli ottaa huomioon EU:n vakaus-ja kasvusopimuksen puitteissa jäsenvaltioiden taloudenpitoon annetut suositukset, ja joiden pohjalta komissio olisi tehnyt päätöksen, vahvistaa Saksan kompromissiehdotus jäsenvaltioiden asemaa.
Onko tämä hyvä vai huono asia, tulisi viime kädessä riippumaan siitä, millä asenteella varustetut jäsenvaltiot kulloinkin muodostaisivat määräenemmistön.
Tästä syystä uskon, että neljä nuukaa, erityisesti Hollanti, tulevat vielä esittämään lisävaateita.
Mahdollisen yksimielisyyden edellyttäminen – mikä sinänsä vahvistaisi pienten jäsenmaiden kuten Suomen asemaa – tulisi nähdäkseni kuitenkin torpedoimaan jälleenrakennusrahaston luoman mahdollisuuden uudistuksille, joita EU (ja sen jäsenmaat) tulee tarvitsemaan, jos haluamme välttää riippuvuuden Kiinasta ja USA:sta.
Tällaisesta riippuvuudesta saa esimakua jo nyt, jos lähtee – kuten minä viime viikolla – hankkimaan WLAN ”mokkulaa” tai kännykkäsovellusta, jolla voi etäohjata kodinkoneiden toimintaa: silmiin pistää eurooppalaisten vaihtoehtojen täydellinen puute.
Valinta on tehtävä kiinalaisen ja USA:laisen välillä.
Kotitalouksilla tuskin on salaisuuksia, jotka kiinnostavat em. maiden salaista tiedustelua, mutta valtioiden osalla tilanne saattaa olla toinen.
Jos EU:n heinäkuun huippukokouksessa saadaan lyötyä periaatetason päätös lukkoon EU:n monivuotisen talouskehyksen yhteyteen kaavailtavasta jälleenrakennusrahastosta, alkaa kädenvääntö yksityiskohdista.
Selvää on, että kriisi olisi pystyttävä kääntämään eduksi.
Nyt on korkea aika kehittää EU:n kilpailukykyä ja parantaa omavaraisuuttamme erityisesti strategisesti tärkeillä aloilla, kuten ympäristöystävällinen vety(polttoaine)teknologia tai 5G infrastruktuuri ja muu digitalisaatiota tukeva teknologia.
Maailmanmarkkinoilla korttipakkaa sekoitetaan nyt uudelleen ja EU-maiden ainoa mahdollisuus pärjätä tai ylipäätään pysyä pelissä mukana on panostaa eurooppalaiseen yhteistyöhön – joka voi tarkoittaa myös sitä, että pidemmän aikavälin edun saavuttaminen saattaa edellyttää lyhyen aikavälin edun sivuuttamista.
