Työnantajat aikovat viedä paikallista sopimista eteenpäin vaikka väkisin
Teknologiateollisuus räjäytti torstaina työmarkkinapommin keskellä koronapandemiaa ilmoittamalla, ettei se tee enää jatkossa työehtosopimuksia.
Halukkaat yritykset voivat liittyä uuteen yhdistykseen, joka neuvottelee valtakunnallisista sopimuksista. Yhdistyksen ulkopuolelle jäävät yritykset sopivat työehdoista työntekijöidensä kanssa.
Palkansaajien järjestöt reagoivat voimakkaasti Teknologiateollisuuden linjanvetoon. Sitä pidettiin osoituksena siitä, että työnantajat haluavat murtaa työehtosopimusten yleissitovuuden ja heikentää palkansaajien työehtoja.
Teknologiateollisuuden edustajat kiistivät palkansaajajärjestöjen tulkinnat. Heidän mukaansa kyse on varsin pienestä muutoksesta.
Päätöksen merkitys kirkastuu vasta siinä vaiheessa, kun yritykset tekevät valintansa. Jos kaikki liittyvät uuteen työehtosopimuksia neuvottelevaan yhdistykseen, mikään ei itse asiassa muutu. Jos taas valtaosa yrityksistä jää yhdistyksen ulkopuolelle, muutos on erittäin suuri, jopa dramaattinen.
Teknologiateollisuus on pitkään ollut tiennäyttäjä myös työehtojen sopimisessa. Sen ratkaisujen vaikutusta seurataan varmasti tarkoin muissakin työnantajajärjestöissä.
Johtavan työnantajajärjestön linjaus pitää liittää vuosikymmenten kiistaan paikallisesta sopimisesta. Siinä ei ole edetty työnantajien toivomalla tavalla. Asiaa viimeksi selvittänyt kolmikantatyöryhmäkin näyttää jäävän ilman tulosta.
Nyt työnantajat pyrkivät edistämään paikallista sopimista jopa väkisin.
Työnantajaleirin linjauksen taustalla voi nähdä myös poliittisia syitä.
Metsäteollisuus ilmoitti jo viime syksynä, että se ei tee enää valtakunnallisia työehtosopimuksia. Paperiliitto ei tästä ilmoituksesta panikoitunut vaan ilmoitti neuvottelevansa jäsentensä työehdoista niin kuin ennenkin, nyt vain suoraan yritysten kanssa.
Metsäteollisuus on siinä mielessä oma lukunsa, että alaa hallitsevat suuret kansainväliset yritykset, ja työntekijöiden järjestäytymisaste on erittäin korkea. Yrityksillä on edellytyksiä neuvotella suoraan liittoihin kuuluvan henkilöstön edustajien kanssa.
Teknologiateollisuuden tilanne on jo selvästi erilainen. Alalla toimii suuri joukko pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Jos ne päättävät jäädä uuden työnantajayhdistyksen ulkopuolelle, alan työehtosopimuksen yleissitovuus murenee. Samalla murenisi palkansaajia edustavan Teollisuusliiton asema.
Teollisuusliitto on puolestaan mahtivaikuttaja SAK:ssa. Sen piiristä kuultiinkin jo torstaina useita uhkauksia rikkinäisestä työmarkkinasyksystä.
Työnantajaleirin linjauksen taustalla voi nähdä myös poliittisia syitä. Etelärannassa ei ilmeisesti uskota, että nykyinen hallitus olisi oikeasti valmis vauhdittamaan paikallista sopimista pidemmälle kuin mihin palkansaajajärjestöt ovat valmiita.
Vastaavasti palkansaajaleiri näyttää luottavan siihen, että SDP:n puheenjohtajan Sanna Marinin johtama hallitus ei tee sen kannalta ikäviä päätöksiä.
Asian politisoitumisesta saatiin näyttöä tuoreeltaan. Vasemmistoliiton sijaisjohtaja Jussi Saramo ehti jo vaatia hallitukselta tukea palkansaajien aseman turvaamiseksi. Hän löi pöytään joukon keskustalle mahdottomia vaatimuksia ammattiliittojen kanneoikeudesta lähtien.
Viime vaalikaudella vasemmisto-oppositio syytti Juha Sipilän hallitusta työnantajien myötäilystä, kun Sipilä vei läpi talouden kilpailukykyä parantavia toimia. Nyt vasemmistoliitto vaatii, että hallituksen pitäisi asettua työntekijäjärjestöjen puolelle.
Vanhaan hyvään aikaan Etelärannan ja Hakaniemen välillä oli voimassa herrasmiessopimus, että kumpikaan ei yritä käyttää poliittisia suhdanteita hyväkseen vaan asioista sovitaan kahden kesken. Tuo sopimus olisi syytä pitää edelleen voimassa, vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet.
Hallituksen ei pidä lähteä osapuoleksi työnantajien ja palkansaajien kiistaan. Joka sellaista vaatii, asettaa samalla hallitussovun kyseenalaiseksi.