Suomi ansaitsee parempaa terveydenhuoltoa – säästämällä ja riitelemällä parhaaseen lopputulokseen ei päästä
Huoli sotepalveluiden tulevaisuudesta elää edelleen vahvana. Huolta ei ole vähentänyt se, että Orpon hallitus aikoo säästää lähivuosina sotemenoista yli miljardi euroa.
Yhdeksän kuukautta toiminnassa olleet hyvinvointialueet ovat hankalassa välikädessä. Kun rahat eivät riitä toiminnan ylläpitämiseen, edessä on leikkausten tie. Tähän ratkaisuun päätyi esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialue, joka aloitti koko henkilöstöä koskevat muutosneuvottelut.
Yhtälö on hankala. Rahan ohella hoitajia ja lääkäreitä on tarpeeseen nähden liian vähän.
Yksinkertaista tai nopeaa ratkaisua tilanteeseen ei ole. Syyllisiäkään ei kannata etsiä.
Ylimielisyyteen ei ole yhdelläkään poliittisella toimijalla tai puolueella varaa. Kaikki puolueet yrittivät vuorollaan löytää toimivaa mallia terveyspalvelujen järjestämiseksi.
Helpolla ratkaisu ei syntynyt. Edellinen hallitus sai uudistuksen maaliin lähes 20 vuotta kestäneen väännön jälkeen. Olipa valitusta mallista mitä mieltä tahansa, se oli ainoa, joka läpäisi perustuslakivaliokunnan tiukan seulan.
SOSIAALI– ja terveyspalveluja käsittelevät uutiset eivät suurta yleisöä kiinnosta. Kansalaiset ovat yksinkertaisesti turtuneet sotepalvelujen järjestämistä käsitteleviin juttuihin.
Tästä ei voi moittia ketään. Soteuudistuksen läpivienti kesti tolkuttoman pitkään. Monelta ehti loppua usko koko uudistuksen toteuttamiseen.
Kansalaiset eivät ole kuitenkaan välinpitämättömiä. Sote- ja terveyspalvelujen toimivuus tai toimimattomuus iskee jokaisen silmille viimeistään silloin, kun itse tai joku lähipiiristä tarvitsee sotepalveluja.
Jatkuva kitinä ja valitus soten hallintomallista ei auta ketään – kaikkien vähiten hyvää hoitoa tarvitsevia suomalaisia.
JOKAISELLE suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta on taattava samat palvelut. Niin sanoo perustuslaki. Se velvoittaa jokaista päättäjää.
Haaste on hirmuinen. Palvelujen tuottaminen maksaa jo nyt rutkasti, eikä tilanne ole helpottumassa. Suomi ikääntyy hirmuisella vauhdilla, minkä seurauksena palvelujen tarve vain kasvaa lähivuosina.
Suomi tarvitsee kipeästi keinoja tilanteen korjaamiseksi. Raha ei ole tässä tilanteessa ainoa lääke.
Järkevää politiikkaa ei tosin ole sekään, että hyvinvointialueet laitetaan säästökuurille saman tien, kun ne ovat aloittaneet oman toimintansa. Kulukuurin ja muutosneuvottelujen jälkeen into uudistuksen toteuttamiseen ei ole koskaan paras mahdollinen.
KELAN entinen pääjohtaja ja ex-ministeri Liisa Hyssälä (kesk.) kannusti Suomenmaan blogikirjoituksessa Suomea kääntämään katseet Viroon. Viron perhelääkärimalli yhdistettynä digitaalisiin palveluihin on Hyssälän mukaan erittäin kustannustehokas toimintamalli.
Viron mallissa potilastuntemus on huomattavasti parempi kuin Suomessa. Järjestelmän ansiosta erikoissairaanhoidon palvelujen tarve on selvästi pienempi kuin Itämeren pohjoispuolella.
Digitaaliset palvelut ovat laajassa käytössä. Hyssälän mukaan ”Virossa 62 % kaikista perusterveydenhuollon kontakteista tehdään etäpalveluna, pääasiassa puhelimitse”.
Viron mallin hyviin puoliin sisältyy myös ennaltaehkäisevä toiminta. Kun lääkärit ja hoitajat tuntevat potilaansa, he pystyvät reagoimaan hyvissä ajoin esimerkiksi huonoihin elintapoihin.
Suomen oma sotemalli on vasta alkutekijöissään. Hallinnosta ja ongelmista puhumisen sijaan meillä tarvitaan enemmän puheenvuoroja, joissa nostetaan esille keinoja sote-palvelujen parantamiseksi. Hyssälän avaus on tästä erinomainen esimerkki.
Jatkuva kitinä ja valitus soten hallintomallista ei auta ketään – kaikkien vähiten hyvää hoitoa tarvitsevia suomalaisia.