Seurakunnat luovat turvaa kriisien keskellä
Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tiistaina, ja varsinainen vaalipäivä on ensi viikon sunnuntaina 20. marraskuuta. Vaalit järjestetään yhteensä 330 seurakunnassa.
Kirkon yhteiskunnallinen rooli on ohentunut pitkän historiallisen kehityksen seurauksena. Maallinen valta on ottanut hoitaakseen monet tehtävät, joista kirkko aiemmin vastasi.
Kirkko on kuitenkin edelleen vahvasti kulttuurimme syvärakenteissa, vaikkapa kielessä. ”Kirkonkylä” ymmärretään nykyään neutraaliksi paikan luonnehdinnaksi muistamatta sen sananmukaista merkitystä kylänä, jossa on kirkko.
Ja politiikassa tai työmarkkinaneuvotteluissa saatamme laittaa kirkon keskelle kylää eli sopia kompromissiratkaisusta, joka ottaa tasapuolisesti huomioon kaikkien vaatimukset.
Kirkon julkikuvaa värittävät muutamat negatiiviset seikat kuten vuosikymmenestä toiseen jatkuva kiista samaa sukupuolta olevien vihkimisestä.
Kirkon voima on kuitenkin paikallisissa seurakunnissa, joiden päättäjiä nyt valitaan.
Vaalien ehdokasmäärä on hiukan laskenut neljän vuoden takaisista vaaleista. Ehdokkaita on yhteensä noin 14 000, kun heitä oli edellisissä vaaleissa vielä 16 800. Ehdokasmäärän laskua selittää osittain seurakuntien väheneminen.
Ehdokkaiden kannalta voidaan puhua matalan kynnyksen vaaleista, sillä paikkoja seurakuntavaltuustoissa on yhteensä noin 7 200. Toisin sanoen hiukan yli puolet ehdokkaista tulee myös valituksi.
Kirkon voima on kuitenkin paikallisissa seurakunnissa, joiden päättäjiä nyt valitaan.
Puolueiden kiinnostus vaaleihin näyttää vähentyneen, sillä vain viidennes ehdokkaista on selkeästi puolueväriä tunnustavilla listoilla. Keskusta on jälleen asettanut puolueista eniten ehdokkaita.
Todellisuudessa puoluetaustan omaavia ehdokkaita on paljon enemmän. Monissa seurakunnissa taustapuolueet on vain kätketty antamalla valitsijayhdistyksille neutraalimpia nimiä. Seurakuntalaiset kyllä yleensä tunnistavat, minkä puolueen väestä mikin lista on koottu.
Keskusta on valmistellut näihinkin vaaleihin ohjelmapaperin. Siinä ei oteta kantaa teologisiin kysymyksiin vaan korostetaan seurakuntien roolia paikallisten yhteisöjen rakentajina.
Yksi selkeästi poliittinen linjaus keskustan ohjelmassa kyllä on. Siinä korostetaan lähiseurakuntapalvelujen tärkeyttä. Kirkon palvelut halutaan säilyttää lähellä seurakuntalaisia.
Ajatus on lainattu viime tammikuussa pidettyjen aluevaalien ohjelmasta. Keskusta vaati silloin sotekeskusta jokaiseen kuntaan. Viesti meni silloin perille, keskusta sai aluevaaleissa lähes 20 prosentin kannatuksen.
Ukrainan sota lyö oman värinsä myös seurakuntavaaleihin.
Seurakunnat ovat tärkeitä lähiyhteisöjä erityisesti kriisien keskellä. Suomessa on totuttu siihen, että jos paikkakunnalla tapahtuu jotain ikävää, sitä kokoonnutaan käsittelemään omaan kirkkoon.
Nyt seurakunnat voivat vahvistaa ihmisten turvallisuudentunnetta ja keskinäistä luottamusta vain joidenkin satojen kilometrien päässä riehuvan sodan luoman pelon ja huolen keskellä.