Reilusti päin maakuntavaaleja
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on ennakoinut, että ensimmäiset suorat maakuntavaalit järjestetäänkin ehkä vasta vuonna 2021 eikä syksyllä 2017, kuten on suunniteltu.
Tällöin kaupunkien ja kuntien valtuustot valitsisivat edustajat ensimmäisiin maakuntavaltuustoihin.
Syynä on, että kunta- ja maakuntavaaleja on vaikea saada samanaikaisesti lokakuuksi 2017. Tämä vaatisi jo kertaalleen siirrettyjen kunnallisvaalien siirtämistä toistamiseen. Syytä siirtoon on työläs osoittaa, kun lainsäädäntö ei ole vielä valmis.
Törmättäisiin perustuslakiin.
Maakuntapäättäjien valintaa kuntavaltuustoissa voi perustella sillä, että ensimmäiset Suomen europarlamentaarikot valittiin eduskunnassa eikä vaaleilla. Perustuslailliset ongelmatkin sivuutettaisiin. Mutta myös huonoja puolia olisi.
Jos maakuntavaltuutetut valittaisiin kuntien valtuustoissa, tämä korostaisi ajatusta, jonka mukaan maakuntahallinto on vain kuntapolitiikan jatke.
Tätäkin hankalampi paikka olisi huomata, että kansanvalta olisi tästä vaalitavasta kaukana. Tarvittaisiin sama puolueiden piirien toiminnanjohtajien ankara työ, mikä nyt tehdään joka kuntavaalien jälkeen kuntainliittojen ja kuntayhtymien laillisen kokoonpanon takaamiseksi.
Puolueiden kannatus, sukupuolikiintiöt ja alueellinen edustavuus ovat yhdessä palapeli, joka voi tuottaa joskus umpikeskustalaiseen kuntaan määräyksen, että ”teiltä on sitten valittava vihreä nainen…”
Tai miten kävisi Uudellamaalla, missä pitäisi jakaa 99 maakuntavaltuutetun paikkaa? Matemaattisesti laskien yksi paikka tulisi aina 16 000:a asukasta kohden. Uudellamaalla on 26 kuntaa, joista kymmenessä väkiluku on selvästi alle 16 000:n, pienimmissä vain pari tuhatta.
Jaa siinä sitten paikat puolueittain ja sukupuolittain niin, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Kansanvaltainen maakuntahallinto ei synny ilman aitoja vaaleja.
Vaaleissakaan ei joka kunta saisi edustajaa maakuntavaltuustoon. Mutta aidon vaalin tulos on helpompi kestää.
Kannattaisiko siis vielä harkita, eikö paras ratkaisu olisi pitää ensimmäiset maakuntavaalit oikeina vaaleina ilman sidoksia muihin vaaleihin – ja vasta sitten, kun asiat ovat selvät?
Vaaliväsymystä ei kannata heti epäillä. Sana on enemmän muotihokema kuin aito syy. Äänestäjä ei väsy, vaikka vaaliuurnilla pistäytyykin kerran enemmän kuin tähän asti. Kaupassakin käydään monesti viikossa.
Muistettava on myös Sveitsin esimerkki. Kansalaiset äänestävät kansanäänestyksissään monesti vuodessa, ilman vaaliväsymystä.
Jaksavatko puolueaktiivit? Riittävätkö rahat taas uusien vaalien käymiseen? Kiinnostuvatko äänestäjät?
Kannattaneeko tällaisia ainakaan keskustassa kysellä? Kansanvaltaista maakuntahallintoahan tässä on juuri haluttu. Mutta ei se synny ilman aitoja vaaleja. Ja kun ensi kerrasta on kyse, kyllä kansalaisetkin lähtevät liikkeelle.
Keväästä 2021 alkaen kunta- ja maakuntavaalit voidaan sitten hyvin pitää yhtä aikaa.