Puheenjohtajan ja pääministerin tehtävää vaikea erottaa
Ajatuspaja e2:n johtaja Karina Jutila ehdotti huhtikuussa (Suomenmaa 13.4.) pääministerin ja puoluejohtajan tehtävien erottamista toisistaan.
Politiikantutkijat arvioivat ehdotusta eilen Suomenmaassa.
Jutilan perustelut ovat inhimilliseltä kannalta ymmärrettäviä. Pääministerin ja suuren puolueen puheenjohtajan tehtävien yhdistelmä on erittäin raskas. Tehtävän haltija on yleensä vielä kansanedustaja.
EU, kansainvälinen politiikka ja niihin liittyvä matkustelu vievät suuren osan pääministerin työajasta.
Kotimassa pääministeri on se moottori, joka pyörittää päivänpolitiikkaa.
Jutilan toinen perustelu liittyy tarpeeseen laventaa puolueen kärkeä ja sen poliittista profiilia.
Tämäkin perustelu on hyvä.
Median huomio keskittyy niin tiiviisti pääministeriin, että puolueen muut poliitikot eivät tahdo päästä esille muuten kuin arvostelemalla pääministeriä.
Ehdotusta vastaan voidaan esittää kuitenkin vähintään yhtä vahvoja argumentteja.
Nykyinen käytäntö palvelee äänestäjien kuluttajansuojaa ja edistää näin demokratian toteutumista.
Äänestäjät tietävät uurnille mennessään, että suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee todennäköisesti pääministeri.
Voidaankin asettaa kyseenalaiseksi, koituisiko tehtävien erottamisesta mitään poliittista hyötyä puolueelle.
Asiassa on myös inhimillinen puolensa.
Kuka haluaisi pyrkiä esimerkiksi keskustan puheenjohtajaksi sillä ehdolla, että hänestä ei voi tulla pääministeriä?
Vai voisiko puolueen puheenjohtaja olla riviministeri jonkun toisen keskustalaisen johtamassa hallituksessa?
Kokoomus kokeili tätä järjestelyä Harri Holkerin hallituksessa 1987-1991. Tulosta ei voi pitää kovin rohkaiseva.
Tehtävien erottaminen vaatisi käytännössä puolueen puheenjohtajan jäämistä kokonaan hallituksen ulkopuolelle.
Se antaisi vapaammat kädet omien linjausten tekemiseen, mutta samalla asetelmaan liittyisi pysyvä jännite.
Media etsisi sen jälkeen herpaantumatta puheenjohtajan ja pääministerin sanoista erimielisyyden oireita.
Myös äänestäjät joutuisivat miettimään, kumpaa pitäisi kiittää tai palkita vaaleissa, puheenjohtajaa vai pääministeriä.
Todennäköisesti he ajattelisivat, että suurin vastuu on sillä, jolla on suurin valta, siis pääministerillä. Äänestyspäätöksiin vaikuttaisivat enemmän hallituksen teot kuin puheenjohtajan lupaukset.
Voidaankin asettaa kyseenalaiseksi, koituisiko tehtävien erottamisesta mitään poliittista hyötyä puolueelle.
Tehtävien erottaminen vaatisi ainakin keskustassa puolueen puheenjohtajan roolin perusteellista uudelleenarviointia.
Ajatusharjoituksena voi pohtia, löytyisikö tehtävään Santeri Alkion tapaista ideologia tai Arvo Korsimon oloista kovaa järjestöjohtajaa.
Jos saa ennustaa, ajatusharjoituksen tasolle tämä pohdinta jääkin.
Nykyjärjestelmää on sovellettu kohta kolmekymmentä vuotta, joten siitä on ehtinyt tulla lähes perustuslain tasoinen kirjoittamaton pelisääntö politiikkaan.