Onko puutarhakaupunki tulevaisuutta?

Yhdyskuntarakenne puhuttaa lähivuosina paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia päättäjiä. Keskustelussa vertaillaan keskitetyn ja hajautetun yhteiskunta- ja yhdyskuntarakenteen vahvuuksia ja heikkouksia.

Hajautetun yhteiskuntarakenteen kannattaja ymmärtää, että joissakin tapauksissa tiivis yhdyskuntarakenne voi olla toimiva tapa luoda Suomen kattavaa yhdyskuntien verkostoa.      

Yhdyskuntapolitiikassa tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Pelkästään maantieteelliset erot ja luonnonolot poikkeavat niin paljon toisistaan maan eri puolilla, että yhtä kaikkialle Suomeen kopioitavaa ratkaisua ei ole.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen on aina silloin tällöin yrittänyt virittää keskustelua puutarhakaupungista. Avaukset ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle julkisuudessa, mutta myös Keskustassa.

Ajatuksiin kannattaisi perehtyä, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden pohtia sekä kaupunkien että kylien tulevaisuutta – yhdessä ja erikseen. Yhdyskuntien rakenteella vaikutetaan niiden sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen, muokataan elämäntapaamme tulevaisuuden muottiin.

Oivallus ruuhkautumisen aiheuttamista ongelmista ei ole uusi. Englantilainen Ebenezer Howard kehitti 1800-luvun lopulla pienempien yhdyskuntien verkostomaisesta rakenteesta suurkaupunkien saastumis- ja keskittymisongelmien ratkaisijaa. 

Howardin ajattelussa ”kaupungin ja maaseudun täytyy mennä keskenään naimisiin, ja tästä yhtymisestä on nouseva uusi toivo, uusi elämä, uusi sivilisaatio”.

Santeri Alkio kirjoitti 1919, että työväki vapautuu persoonallisuutta hävittävästä orjuudesta, kun se ”vapautetaan elämästä nykyistä tehdasseutujen ja kaupunkien sullottua elämää”. Ihmisen kehitystarve oli unohdettu ja siirrytty ”porvarillisen ansaitsemishalun itsetiedottomaan pakkovaltaan”.

Suomessa puutarhakaupungin idut löytyvät niin maaseudun kyläyhteisöjen kehittämisestä kuin kaupunkien liepeille rakennettavista kaupunginosista. 

Suomessa omakotiaate ja oma puutarhapalsta ovat olleet osa puutarhakaupunkiajatusta. Kummatkin ovat antaneet elämään vakautta ja sosiaalista arvostusta. Ne ovat sitoneet paikkaan. Jonkin paikan omakseen tunteminen vahvistaa yleensä toiminnan ja päätösten vastuullisuutta.

On tärkeää, että järjettömimmät haja-asutusalueiden rakentamista koskevat kiellot puretaan. Elämää on maaseudulla riittävästi hankaloitettu erilaisin säännöksin ja säädöksin. Byrokratian ärsytyskynnys on monin eri tavoin moneen kertaan ylitetty.

Kylien ja pitäjien Suomen puolustajien pitäisi rohkeasti käynnistää keskustelua tulevaisuuden tarpeisiin parhaiten vastaavasta yhdyskuntarakenteesta ja yhdyskunnan mallista. Elleivät ne sitä, niin Suomi hukkaa ison mahdollisuuden.