Oikeutta saa, mutta sen hankkimisesta voi seurata jättilasku
Tavallisten suomalaisten on usein hankalaa saada oikeutta. Korkeiden oikeudenkäyntikulujen vuoksi vain harvat uskaltautuvat käräjöimään edes silloin, kun siihen olisi aihetta.
Uutisista voi viikoittain lukea, kuinka pienistä, muutamien tuhansien eurojen riidoista tuleekin oikeudenkäyntikulujen vuoksi kymmenien tai jopa satojen tuhansien eurojen kustannuksia. Tällaisia riskejä ei tavallisilla ihmisillä ole varaa ottaa.
Tämä rohkaisee monenlaisiin kepulikonsteihin. Petkuttajat, huijarit ja muut koijarit voivat rauhassa punoa juoniaan luottaen siihen, että juuri kukaan pienen vilungin kohteeksi joutuva ei kuitenkaan uskalla lähteä käräjille peräämään oikeuksiaan.
Erityisen helppoa sääntöjen venyttäminen on yrityksille, joilla yleensä on huomattavasti paremmat oikeusturvavakuutukset kuin yksityishenkilöillä. Vahvemman oikeuteen turvautuminen on yrityksille houkutteleva vaihtoehto, sillä siihen ei usein liity kovinkaan suurta taloudellista riskiä.
Suomeen kannattaisi harkita erillisiä pienten riitojen tuomioistuimia.
Riitoja ratkaistaan Suomessa pääpiirteissään samanlaisella oikeudenkäyntimenettelyllä, olipa riidan kohteena sitten parinsadan euron remonttiriita tai miljardien kiista ydinvoimalan viivästymisestä.
Menettely on varsin raskas. Tämä on täysin perusteltua: kun kyseessä ovat miljardit, on kaikkien etu, että asiat selvitetään perinpohjaisesti, vaikka se maksaakin.
Sen sijaan pienissä kuluttajariidoissa, kuten autokauppaan tai asuntojen remontointiin liittyvissä erimielisyyksissä, asiat olisi parempi ratkaista joustavammalla tavalla.
Joissain Euroopan maissa on erilliset tuomioistuimet pieniä riitoja varten (ns. small claims court). Tällaista järjestelmää kannattaisi harkita Suomeenkin.
Pienten riitojen tuomioistuimeen voisi viedä riidat, joiden arvo ei ylittäisi esimerkiksi 20 000 euroa. Käsittelyn hoitaisi vain yksi tuomari, eikä tuomioista pääsääntöisesti voisi valittaa.
Vastapuolen oikeudenkäyntikuluja ei joko tuomittaisi korvattavaksi lainkaan tai niille asetettaisiin esimerkiksi 2 000 euron yläraja – paitsi jos nostettu oikeusjuttu olisi selvästi perusteeton.
Tällaisessa tuomioistuimessa asiat saataisiin käsiteltyä nopeasti ja tehokkaasti. Se parantaisi kansalaisten oikeusturvaa ja säästäisi kustannuksia.
Toinen oikeusturvan este ovat kotivakuutuksiin kuuluvat oikeusturvavakuutukset. Ne kattavat yleensä vain vakuutetun omat oikeudenkäyntikulut, ja niiden korvauskatto (yleensä 8 500 euroa) tulee usein vastaan jo ennen kuin on päästy edes varsinaiseen oikeudenkäyntiin. Lisäksi omavastuut ovat isoja.
Asiakkaiden kannattaisikin vaatia vakuutusyhtiöiltään oikeusturvavakuutuksia, joiden enimmäiskorvausmäärä on vähintään 20 000 euroa. Vielä parempi olisi, jos vakuutus kattaisi myös vastapuolen kulut.