Kristillisen vakaumuksen aitoutta ei virkamies voi oikeasti mitata
Suomessa toimivien kristillisten kirkkokuntien johtajat vaativat torstaina yhteisessä julkilausumassaan, että turvapaikanhakijoita ei saa palauttaa alueille, joissa heitä uhkaa jopa kuolema.
Julkilausuman allekirjoittajiin kuuluvat muun muassa evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma, ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo, katolisen kirkon hiippakunnan asiainhoitaja isä Marco Pasinato sekä Vapaakirkon ja pienempien Suomessa toimivien kristillisten kirkkokuntien edustajat.
Kirkkojen johtajat ovat erityisen huolissaan uskontoa vaihtaneiden kohtalosta, jos heidät palautetaan lähtömaahansa.
Suomeksi sanottuna kyse on islamin uskosta kristinuskoon kääntyneistä turvapaikanhakijoista. Monet heistä ovat saaneet ulkomaalaisvirastolta kielteisen turvapaikkapäätöksen.
Päätöksissä yleensä myönnetään, että joissakin muslimimaissa kristityksi kääntyminen voi johtaa hengenvaaraan.
Sen jälkeen kuitenkin voidaan todeta, että henkilön kristillinen vakaumus ei ole aito ja hänet voidaan siksi palauttaa.
Käytännössä kristinuskoon kääntyneiltä muslimeilta vaaditaan paljon syvällisempää uskonnollista vakaumusta kuin kantasuomalaisilta luterilaisen kirkon jäseniltä.
Käytännössä kristinuskoon kääntyneiltä muslimeilta vaaditaan paljon syvällisempää uskonnollista vakaumusta kuin kantasuomalaisilta luterilaisen kirkon jäseniltä.
Kirkonjohtajien mukaan päätösten valmistelussa ei ole huomioitu riittävästi kirkkojen asiantuntijoiden ääntä. Nämä asiantuntijat ovat erityisesti uskontoasioihin erikoistuneita ja varsin kokeneita.
”Uskonnollisen vakaumuksen aitoutta arvioivat virkamiehet, joilla tätä koulutukseen perustuvaa osaamisaluetta ei ole”, julkilausumassa todetaan.
Ulkomaalaisviraston tiukalle linjalle on tietenkin perusteensa. Kristityksi julistautuminen ei voi olla automaattinen turvapaikan myöntämisen peruste.
On kuitenkin myönnettävä, että lainsäätäjä on antanut virkamiehille mahdottoman tehtävän.
Sellaista kysymyspatteria ei ole olemassakaan, jolla voisi oikeasti selvittää toisen ihmisen vakaumuksen aitouden.
Selvitystehtävää on omiaan vaikeuttamaan vielä kieli- ja kulttuurimuuri, joka on enemmän sääntö kuin poikkeus suomalaisen virkamiehen ja muslimimaasta tulevan turvapaikanhakijan välillä.
Virkamiesten on kuitenkin lain mukaan tehtävä päätös siitä, että onko henkilön uskonnollinen vakaumus riittävän aito turvapaikan myöntämiseen.
Viranomaisten kannattaisi hyödyntää nykyistä paremmin kirkkojen asiantuntemusta kuten kirkonjohtajat toivovat.
Kyllä he omansa tuntevat.
Jos henkilö on käynyt esimerkiksi aikuisrippikoulun evankelis-luterilaisessa kirkossa, ottanut kasteen ja osallistuu kotiseurakuntansa toimintaan aktiivisemmin kuin valtava enemmistö kirkon kantasuomalaisista jäsenistä, mitä muuta häneltä pitäisi vielä vaatia?