Keskelle jää tilaa, kun politiikka polarisoituu
Eduskuntavaalien kampanjoiden alkua on leimannut kärjekäs vastakkainasettelu, polarisaatio. On merkkejä siitä, että niin vasemmalla kuin oikeallakin olisi haluja tuoda Suomeen Ruotsin mallin blokkivaalit.
SDP, vasemmistoliitto ja vihreät ovat linjanneet, että ne eivät ole valmiita hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa.
Hieman yllättäen myös RKP on ilmoittanut pitävänsä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa hyvin epätodennäköisenä. RKP leimautuu tällä linjanvedolla osaksi punavihreää vasemmistoblokkia.
Poliittisen kentän oikealla laidallakin on merkkejä blokkiutumisesta. Kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit ovat oppositiossa, mikä on tiivistänyt niiden yhteistyötä samaan tapaan kuin yhteinen oppositio hitsasi viime vaalikaudella eduskunnan vasenta laitaa yhteen.
Viime kuukausien aikana perussuomalaiset ovat ottaneet monissa kysymyksissä johtavan oppositiopuolueen roolin. Kokoomus on peesaillut, mikä on vahvistanut mielikuvaa yhtenäisestä oikeistoblokista ja kokoomuksen liukumisesta oikealle.
Suhde perussuomalaisiin jakaa näkyvästi oikeistoa ja vasemmistoa vastakkaisiin leireihin. Mutta taustalla voi nähdä yleisemminkin keskipakoisvoimien kasvua politiikassa.
Vielä vuosituhannen alussa sekä kokoomus että SDP saattoivat liittää keskusta-etuliitteen kuvaamaan puoluetta. Kokoomus linjasi oikein periaateohjelmaansa vuonna 2006, että se on ”keskustaoikeistolainen kansanpuolue”.
SDP:n puheenjohtajana vuosina 2008-2014 toiminut Jutta Urpilainen luonnehti puoluettaan keskustavasemmistolaiseksi. Hänen jälkeensä Antti Rinne ja Sanna Marin ovat puheenjohtajina pudottaneet keskusta-etuliitteen pois puolueen linjan määrittelystä.
Marin on moneen kertaan todennut, että SDP on vasemmistopuolue.
Vaalitaistelu kärjistää oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelua. Keskustalle se on sekä uhka että mahdollisuus.
Vaalitaistelu kärjistää oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelua. Keskustalle se on sekä uhka että mahdollisuus.
Pahimmassa tapauksessa keskustaa uhkaa jauhautuminen oikeiston ja vasemmiston myllynkivien välissä.
Toisaalta keskustalle avautuu enemmän tilaa keskikentällä, jos kokoomus ja perussuomalaiset liikkuvat oikealle ja SDP vasemmalle. Keskustan pitää vain kyetä täyttämään tämä tila.
Keskustan ohjenuoraksi sopisi mukaelma A. I. Arvidssonin nimiin aikoinaan laitetusta iskulauseesta ”ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia”.
Tämän hetken politiikkaan sovellettuna keskusta voisi julistaa, että oikeistolaisia emme ole, vasemmistolaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis keskustalaisia.