Kansanedustajien sopeutumiseläkkeiden porsaanreiät on tukittava
Eduskunnassa puidaan ennen joulua kansanedustajien sopeuttamiseläkkeitä. Puhemies Maria Lohela (sin.) on kutsunut eduskuntaryhmien puheenjohtajat koolle, koska muutamat kansanedustajat ovat käyttäneet eläkettä vähintäänkin arveluttavalla tavalla.
Selvitettävänä on, miten sopeuttamiseläkejärjestelmää voitaisiin muuttaa niin, että se estää moraalisesti tuomittavan mutta laillisen kikkailun pääomatulojen avulla. Mahdollinen muutos koskee ennen vuotta 2011 eläkkeelle jääneitä kansanedustajia.
Eduskunta muutti järjestelmää jo vuonna 2011 siten, että sopeuttamiseläkkeen tilalle tuli sopeuttamisraha. Sitä maksetaan 1-3 vuotta edustajavuosien keston mukaan. Sopeuttamisrahan suuruuteen vaikuttavat sekä ansio- että pääomatulot.
Tällainen toiminta sotii kansalaisten oikeustajua vastaan. Se ei syö pelkästään kyseisten kansanedustajien mainetta, vaan rapauttaa koko poliittista järjestelmää.
Ennen vuotta 2011 eläkkeelle jääneiden kansanedustajien sopeuttamiseläkkeessä ei ole vastaavia rajauksia. Sitä voi nostaa niin pitkään kuin haluaa ja sen suuruuteen eivät pääomatulot vaikuta, palkkatulot kylläkin. Eläkkeen suuruus määräytyy edustajavuosien mukaan.
Kuluvan vuoden aikana on paljastunut muutamia tapauksia, joissa entiset kansanedustajat ovat käyttäneet olemassa olevaa porsaanreikää sumeilematta hyväksi.
Tuorein tapaus koskee kokoomuksen entistä lääkärikansanedustajaa Tuija Nurmea. Aikaisemmin vastaavasta toiminnasta narahti Sdp:n entinen edustaja Päivi Lipponen. Molemmissa tapauksessa tulot oli mitoitettu niin, että ne eivät vaikuttaneet eläkkeen suuruuteen.
Kansalaiset ja poliitikot ovat tuominneet laajasti kansanedustajien eläkekeinottelun. Se on täysin ymmärrettävää.
Tällainen toiminta sotii kansalaisten oikeustajua vastaan. Se ei syö pelkästään kyseisten kansanedustajien mainetta, vaan rapauttaa koko poliittista järjestelmää.
Sopeuttamiseläkkeen porsaanreikien sulkeminen kuuluu eduskunnan vastuulle. Joissakin julkisuudessa esiintyneissä lausunnoissa on vaadittu pääministeri Juha Sipilältä toimia asian korjaamiseksi.
Tällaiset vaateet ovat silkkaa populismia tai osaamattomuutta, sillä pääministeri ei voi ohjeistaa eduskuntaa. Eduskunta voi kyllä ohjeistaa pääministeriä, jos siihen ilmenee aihetta.
Tämä valtiosäännön perusprinsiippi tuntuu olevan jopa joillekin politiikan seuraajille liian vaikea asia ymmärrettäväksi.
On hyvä, että eduskunta tarttuu epäkohtaan ja selvittää juuria myöten, voidaanko olemassa olevaa epäkohtaa muuttaa. Olaus Petrin tuomarinohjeet soveltuvat hyvin tähänkin tapaukseen: ”Se, mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan”.