Galluptuloksista voi lukea monenlaisia selityksiä ja ennusteita
Ensimmäinen kuntavaalien jälkeinen puoluekannatusmittaus (Yle/Taloustutkimus 8.7.) tulos on mielenkiintoinen, mutta ei maata järisyttävä. Se vahvistaa trendejä, joita kuntavaaleissa koettiin.
Tärkeä huomio on, että Suomessa ei edelleenkään ole yhtään puoluetta, jonka eduskuntavaalikannatus nousisi yli 20 prosentin.
Näköpiirissä ei ole muutosta tähän. Aika ajoin jonkun puolueen suosio kasvaa korkeammalle, mutta joka ylennetään, se myös alennetaan, kuten sananlasku sanoo.
Yhteistyöstä on siis tulevaisuudessakin sovittava monen puolueen kanssa. Siihen pitää valmistautua, ja siihen pitää sopeutua. Ja tämä koskee kaikkia puolueita ja siten myös kaikkien puolueiden kannattajia.
NYT gallupykköset ovat kokoomus (19,8, %) ja SDP (19,6 %), joiden kummankin kannatus on selvästi korkeampi kuin viime eduskuntavaaleissa.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) esiintymisten tuoma pandemianaikainen kannatusnousu on demareilta kuitenkin sulanut. SDP on hallituksen pääpuolue, sen kannatuskehitys on sidoksissa hallituksen toimiin, ja sen puoluepolitikoinnin rajat ovat siten ahtaat.
Kokoomus on hyötynyt vihreiden kangertelusta. Vihreät yritti haastaa kokoomusta Helsingissä, mistä tulikin puolueiden taistelun symboli. Kokoomuksen uhka on kuitenkin puolueessa kytevä avoin linjariita, mikä voi olla monelle kokoomusaktiiville järkytys. Vastahan tässä oltiin niin keskustaoikeistoa, että…
Gallup rauhoittelee hallitusta. Hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on lähes kymmenesosalleen sama kuin eduskuntavaalien jälkeen.
PERUSSUOMALAISET (17,8 %) saa saman kannatuksen kuin eduskuntavaaleissa, mutta jää selvästi kolmanneksi. Ykköspaikka katosi kuntavaalien myötä.
Tilannetta ei auta Jussi Halla-ahon ilmoitus jättää puheenjohtajan paikka. Halla-aho on ollut puolueensa johdossa suvereeni, suorastaan arvostelun yläpuolella, eikä samanlaista mestaria ole näköpiirissä.
Puheenjohtajakilvan ennakkosuosikki on kansanedustaja Riikka Purra. Hän muistuttaa yllättävästi vihreiden puheenjohtajaa Maria Ohisaloa, ja olisi ensimmäinen kovin miesvaltaisen puolueen naispuheenjohtaja.
Olisiko Purralla tai kellään muullakaan puheenjohtajaehdokkaalla auktoriteettia pitää kurissa kirjavaa ja omapäistäkin puoluejoukkoa? Sitä sopii kysyä.
KESKUSTALLE (13,5 %) gallup antaa suunnilleen samat lukemat kuin viime vaalitulos. Samalla gallup on puolueelle paras yli kahteen vuoteen ja tuo siten uutta toivoa ja varmuutta.
Keskustankin kohtalot ovat sidoksissa myös hallitusyhteistyöhön. Jos se sujuu kannattajien ymmärtämällä tavalla, myös kannatus kehittyy hyvin.
Keinoja on. Kokoomuksen voitto vihreistä Helsingissä ja vihreiden alamäki (nyt 10,4 %) voidaan ymmärtää niinkin, että ympäristövaatimukset eivät saa olla liioiteltuja, tai niiltä katoaa suuren kansan tuki.
Kun vihreät näyttävät käsittävät asian toisin ja kiristävät ehdotuksiaan ja vaatimuksiaan, realismilla ja talonpoikaisjärkeen käyvällä ympäristöpolitiikalla on tulevaisuutta. Ja siinähän on yksi syy, miksi keskusta on hallituksessa.
HALLITUSTA gallup kuitenkin rauhoittelee. Hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on lähes kymmenesosalleen sama kuin eduskuntavaalien jälkeen.
Tämä kehitys on erikoinen. Yleensä oppositio hyötyy aina asemastaan, missä voi vaatia mitä vain ilman vastuuta.
Joko meillä on hyvä hallitus tai huono oppositio – tai molemmat.