Fortum on vaikeassa paikassa, mutta puoluepoliittinen peli ei nyt ainakaan auta
Suomalaisten kansallisomaisuudeksikin kuvattu energiayhtiö Fortum on nyt historiansa suurimmassa kriisissä.
Se koskettaa kovalla kädellä runsaat 50 prosenttia Fortumista omistavaa Suomen valtiota ja sitä tietä myös suomalaisia veronmaksajia. Puhutaan miljardeista.
Tämänkin ongelman takana on Venäjän hyökkäys Ukrainaan.
Fortumin murhe on saksalainen energiayhtiö Uniper, jonka enemmistön (78 prosenttia) Fortum osti vuonna 2018. Uniper on yhä itsenäinen pörssiyhtiö.
Venäjä on vähentänyt kaasun toimituksia, mikä on nostanut rajusti maailmanmarkkinahintaa. Uniper tekee pitkien toimitussopimustensa kanssa tappiota kymmeniä miljoonia euroja joka päivä. Jos kaasun tulos Venäjältä lakkaa kokonaan, Uniper on konkurssikypsä.
FORTUMIN Venäjän bisnekset alkoivat 2008. Yhtiö osti enemmistön energiayhtiö TGC-10:stä. Sen voimalaitoksia nykyaikaistettiin ja uusia rakennettiin.
Fortumilla on nyt seitsemän voimalaa Venäjällä. Niihin on mennyt rahaa viisi miljardia euroa. Uniperin osto lisäsi Fortumin riskiä Venäjällä, sillä Uniperin tytäryhtiöllä Uniprolla on viisi voimalaitosta Venäjällä.
Jos poliitikkojen vastuuta kysellään, niin kuin valtionyhtiöstä puhuttaessa on lupa kysellä, niin Fortumin Venäjä-retki alkoi Matti Vanhasen (kesk.) kakkoshallituksen aikana. Hallituksessa olivat keskusta, kokoomus, RKP ja vihreät.
Silloin valtion omistajaohjausasiat kuuluivat puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.) salkkuun.
Uniper-kaupat sinetöitiin lopullisesti alkuvuonna 2018 keskustan Juha Sipilän hallituksen aikana. Hallituksessa olivat keskusta, kokoomus ja siniset. Perussuomalaiset oli siirtynyt oppositioon kesällä 2017.
Omistajaohjausasiat olivat elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) alaa.
Tähän asti valtiolla, muilla osakkeenomistajilla ja suomalaisilla veronmaksajilla ei ole ollut valittamista. Fortum on tehnyt vuosittain miljarditulosta, mistä valtio on saanut satojen miljoonien osingot, viime vuonnakin puoli miljardia.
Mutta Fortum onkin pörssiyhtiö, jonka päätehtävä on ollut tahkota omistajilleen rahaa. Uskottavaa pörssiyhtiötä, jolla on valtion osaomistus, ei länsimaissa johda eikä ohjaile ministeri. Eivät sellaisen perään ole minkään puolueen poliitikotkaan kyselleet.
Mutta sitten tuli tämä kirottu sota.
SIKSI on hieman harmi, että oppositio yrittää hyötyä yhteisestä ongelmasta, vaikka syyllinen on itärajan takana. Vaatimukset ovat kovia. Tosin niissä ei sellaisia neuvoja osata antaa, joita hallitus ei olisi itsekin ajatellut:
Pääministerin on keskeytettävä kesälomansa Fortum-kriisin takia (Jouni Mykkänen, kok.).
Saksan pitää itse kantaa vastuu energiapoliittisista virheistään (Riikka Purra. ps.).
Uniper on myrkkypilleri, josta on päästävä eroon ennen kuin riskit lankeavat suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi (Sari Essayah, kd.).
Tämä ongelma ei kuitenkaan ratkea nyrkkiä pöytään lyömällä tai puoluepoliittisia irtopisteitä kärkkymällä. Vastassa on Saksan hallitus, jolle Uniper on elintärkeä.
VAIHTOEHDOISTA on neuvoteltu jo viikkojen ajan. Mutta neuvottelu ei ole sanelu. Torstaina omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.) matkustaakin Saksaan.
Suomen hallituksen lähtökohdat ovat samat kuin kansalaistenkin: Ei lisää rahaa Uniperin pelastamiseen Suomesta. Ministeriin, hänen taustajoukkoihinsa sekä Fortumin asiantuntemukseen on nyt vain luotettava.
Ja siihen sopii uskoa, mitä keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen sanoi Porin Suomi-Areenan puheenjohtajatentissä:
”Ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö hallitus tekisi kaikkensa”, Honkonen sanoi.