Aaltolakin saa poliitikon kohtelun
Presidentinvaalien ehdokasasettelu eteni viime torstaina, kun Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola ilmoittautui ehdolle, keskustan puoluehallitus asettui Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin tueksi ja puolustusministeri Antti Häkkänen ilmoitti harkitsevansa pyrkimistä kokoomuksen ehdokkaaksi.
Mika Aaltola ilmoitti ehdokkuudestaan Luumäellä presidentti P. E. Svinhufvudin kotitalossa pidetyn ulkopoliittisen seminaarin jälkeen.
Aaltolan nousu alkoi Ukrainan sodasta. Hänet huomattiin sanavalmiiksi asiantuntijaksi, jota mediat mielellään haastattelivat. Parhaimmillaan hänet nähtiin televisiostudiossa lähes joka ilta.
Asiantuntijan roolissaan Aaltola tottui myötäsukaiseen julkisuuteen. Hän sai esittää arvioitaan ilman kriittisiä jatkokysymyksiä.
Medianäkyvyyden myötä gallupien tekijät alkoivat mitata Aaltolan kannatusta presidentiksi. Hän nousikin nopeasti suosiomittausten kärkikolmikkoon Pekka Haaviston (vihr.) ja Olli Rehnin (kesk.) kanssa.
Gallupit saivat Aaltolan uskomaan, että hänellä olisi oikeasti mahdollisuuksia tulla valituksi. Nyt hän joutuu huomaamaan, että gallup-suosion muuttaminen ääniksi ilman taustapuoluetta on kivinen urakka.
Ensimmäiseksi Aaltolan tukiyhdistyksen pitää kerätä 20 000 kannattajakorttia. Se vaatii paljon työtä, kun takana ei ole valmista valtakunnallista organisaatiota.
Aaltolan asema muuttui ehdokasilmoituksen myötä asiantuntijasta poliittisen viran tavoittelijaksi eli poliitikoksi. Häntä kohdellaan nyt samalla tavalla kuin kaikkia muitakin presidenttiehdokkaita.
Aaltolan asema muuttui ehdokasilmoituksen myötä asiantuntijasta poliittisen viran tavoittelijaksi eli poliitikoksi.
Muutos näyttää tulleen yllätyksenä Aaltolalle. Tämä kertoo hänen kokemattomuudestaan.
Toimittajat ja muut poliitikot tarttuivat nyt hanakasti Aaltolan mahtipontisiin lausuntoihin. Hän ilmoitti olevansa Suomen asialla, mikä herätti välittömästi kysymyksen, kenen asialla muut presidenttiehdokkaat mahtavat hänen mielestään olla.
Kun Aaltola kehui vielä vuolaasti osaamistaan ja viisauttaan, kampanja-avauksesta syntyi varsin ylimielinen kuva.
Torstain julkisuuden Aaltola kuitenkin varasti. Keskustan puoluehallituksen kokous jäi paljon vähemmälle huomiolle.
Toki keskustalla ei ollut suuria uutisiakaan tarjolla. Puoluehallitus totesi, että puolueen jäsenjärjestöt ovat ehdottaneet määräaikaan mennessä ehdokkaaksi vain yhtä henkilöä, Olli Rehniä. Näin ollen jäsenäänestystä ei tarvitse järjestää.
Rehn nimetään keskustan ehdokkaaksi syyskuun lopulla pidettävässä puoluekokouksessa.
Rehnin tueksi on perustettu myös valitsijayhdistys, joka pyrkii keräämään elokuun loppuun mennessä ehdokkuuteen tarvittavat 20 000 kannattajakorttia.
Vaaleihin on aikaa enää runsaat viisi kuukautta. Siihen nähden on yllättävää, että erityisesti kahden merkittävän puolueen ehdokasasettelu näyttää olevan vielä täysin levällään.
Kokoomuksessa on odoteltu Alexander Stubbin ilmoittautumista. Kun sitä ei ole kuulunut, puolustusministeri Antti Häkkänen ilmoitti hänkin viime torstaina harkitsevansa vakavasti presidenttiehdokkuutta.
Tilannetta voi pitää suorastaan nolona kokoomukselle. Jos ehdokasasettelu ei ala pian selkeytyä, asiasta uhkaa tulla uusi riippakivi myös kokoomuksen puheenjohtajalle pääministeri Petteri Orpolle.
Hallituksen kohut ovat syöneet jo sen verran Orpon uskottavuutta, että uusia lommoja hänen johtajuutensa ei enää kaipaa.
Ennen Niinistöä SDP:n ehdokkaat hallisivat Presidentinlinnaa 30 vuotta. Kahdet edelliset presidentinvaalit ovat menneet puolueelta penkin alle, eikä nytkään kovin hyvältä näytä.
Toki SDP löytänee nytkin ihan kelvollisen ehdokkaan. Julkisuudessa on puhuttu lähinnä EU-komissaari Jutta Urpilaisesta. Gallupit eivät hänelle vielä kovin suurta suosiota lupaa.
SDP:llä on kuitenkin hihassaan kova jokerikortti. Jos entinen pääministeri Sanna Marin lähtisi ehdolle, presidentinvaalien asetelmat muuttuisivat kertaheitolla.
Jos Marin ei kisaan lähde, suosiomittausten kärkikolmikko pysynee samana pitkälle syksyyn, ehkä vaaleihin saakka.
