Kyllä maahan hallitus saadaan ilman keskustaakin
Nämä vaalit on asiakysymysten osalta pitkälti pilattu äärisuuntiin linjatuilla reunaehdoilla ja hallituspohjien poissulkemisella. Tuskinpa syntyy enää lisävahinkoa, jos vähän spekuloidaan lähitulevaisuuden tapahtumilla.
Sanna Marin aloitti vaalien hyökkäysvaiheen taktisesti taitavalla vedollaan kieltäytyä hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa.
Sillä oli heti vaikutuksensa: perussuomalaisten kannatus lähti vahvistumaan ja muutosta kaipaavien äänestäjien parissa kokoomus alkoi näyttää vähän pehmolta. Tämä oli varmasti SDP:n tarkoituskin.
Kun kolme suurta sijoittuvat lähelle toisiaan, saattaa syntyä ensimmäisen kerran vuoden 1991 jälkeen tilanne, jossa hallituksen muodostajaksi ei valikoidukaan suurimman puolueen puheenjohtaja.
Todennäköisin hallituspohja on sinipuna, jota on mahdollista täydentää kaikkein monipuolisimmasta puolueiden kirjosta.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten hallituksen aikaansaaminen on vaikeampaa näiden puolueiden erilaisuuden vuoksi. Mutta myös siksi, että mukaan tarvittaisiin puolueita, jotka eivät kelpaa perussuomalaisille. Tai joille perussuomalaiset eivät kelpaa.
Syntynyt asetelma on jo julkisuudessa suorastaan normalisoinut ajatuksen, että keskustaa tullaan tarvitsemaan hallitukseen. Tässä on se vaara, että vakavan vaalitappion jo neljä vuotta sitten kärsinyt puolue näyttäytyy vaalituloksesta piittaamatta vallanhaluisena ja ylimielisenä.
Nämä kaksi ominaisuutta ovat varmimmat epäonnistumisen takeet suomalaisessa politiikassa.
Onpa maassa millainen hallituspula tahansa, keskustan ei ainakaan pidä toistaa neljän vuoden takaista kikkailuaan.
Keskustalle tilanne on vaikea sekä mielikuvissa että todellisuudessa. Kun ei ole osattu pitää omaa tonttia, ei ontuva identiteettipoliittinen virittelykään auta.
Puolue on syvän ajatus- ja kehittämistyön tarpeessa. Puoluetyön korjausvelka on kahdeksan hallitusvuoden aikana kasvanut. Johtajuudessa vastuu omista joukoista ja talosta tulisi asettaa muun edelle, vaikka luopuminen tehtävistä valtioneuvostossa ja sen liepeillä tuottaisi tuskaa.
Onpa maassa millainen hallituspula tahansa, keskustan ei ainakaan pidä toistaa neljän vuoden takaista kikkailuaan.
Mutta palataanpa tähän hetkeen. Mitäs meidän keskustalaisten nyt pitää tehdä?
Me kaikki ehdimme vielä tehdä yhtä ja toista puolueemme vaalimenestyksen eteen. Jokaiselle löytyy tehtävää. Itse olen saanut jopa hyvää mieltä pienestäkin osallistumisesta.
Mene tilaisuuksiin, lähde mukaan ehdokkaasi talkoisiin, kerro naapurille ja tuttaville, että ainakin sinä vielä luotat keskustaan ja aiot äänestää.
Viime vaaleissa tappiomme syveni, kun moni halusi ”näpäyttää” puoluejohdon vääräksi kokemaansa linjaa ja toimintaa.
Tällaisesta ”näpäytyksestä” kärsii eniten oma kotiseutusi ja etenkin menneisiin tapahtumiin syyttömät uudet ehdokkaat, joiden kautta voisimme toteuttaa myönteistä kehitystä ja uudistamista.
Nämä vaalit voivat muodostua keskustalle myös avaimeksi niihin.