Rosvojoukko verraton

Pakina

Iltalehti pitää yllä uskoani tutkivaan journalismiin. Hömpäntoimittajien joukossa on muutama viitsivä vallan vahtikoira.

Sieltä on alettu Yli-Viikarin penkominen, sieltä on sitkeästi selvitetty lähes jumalolennoksi julistetun Sanna Marinin ”aamiaistarvikkeiden” totuus. Sitkeyttä on palkittu, 300 euroa onkin muuttunut 14 000 euroksi. Meidän veronmaksajien rahoina isossa potissa hiluja, mutta periaate.

Nyt oli nähty melkoinen vaiva selvitettäessä kunnallisvaaliehdokkaiden rötöstaustoja. Mikään puolue ei saanut puhtaita papereita, ne ”muut” vielä vähemmän.

Siellä näkyy normaali suomalainen elämänmeno, ei hyväksyttävä, mutta normaali. Ajetaan kännissä, käytetään huumeita, pahoinpidellään. Jollain on paha asennevamma, kaikki tuomiot hurjastelusta. Törkeä liikenteen vaarantaminen on pienen nilkkaliikkeen päässä.

Sen ymmärtää, että suurilla paikkakunnilla ei tiedetä ihmisten asioista. Seinän takana asuva, koskaan tervehtimätön häiskä voi olla raiskaaja, petosäijä ja puukottaja. Mutta kun luin läpi koko listan vähintään kaksi tuomiota vuosina 2017–2021 saaneista, niin otin luvan hämmästyä. Melko pienillä paikkakunnillakin kunnallisvaaleihin, ehdokkaaksi hoitamaan yhteisiä asioita valittiin kai kaikki halukkaat.

Persuilla oli eniten rötöstelijöitä. On paljon ehdokkaitakin, kuten joku jo tekstaripalstalla huomautti, jäsenluettelon ei pitäisi olla ehdokaslista. Mutta eikö yhtään katsota.

En suostu uskomaan, että taustalla olisi, puolueesta riippumatta, mikään yleinen armollisuus, että kun et lähikuukausina ole saanut lainvoimaista tuomiota, niin mitäs vanhoista.

Kyseessä on laiskuus. Ei viitsitä tarkistaa taustoja, ei tunneta ihmisiä. On muitakin keinoja kuin viralliset mainetodistukset ja rikosrekisteriotteet.

Vaikuttaa siltä, että pikkupaikkakunnillakin eletään lasitornissa, tai mikä se umpio kelläkin on, herrainkerho tai työväentalon takkahuone tai laatikkopyörien huoltotalkoot.

Pikkukaupungin asukkaana väitän, että konnat ja kelmit, ainakin tuomioita saaneet, tiedetään aika hyvin. Voi kysellä, kannattaa kysellä perheen nuorilta, ne tietävät, jos suostuvat kertomaan.

Vai onko niin, että kunnallispamppuna on eriydytty kadun ja kujan elämästä, omaan kuplaan.

Kaduilla tuulee, ehdokas kaduilla diilaa.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen