Pakko lentää

Pakina

Kansallinen ylpeytemme Finnair on ilmoittanut, että lopettaa, ainakin toistaiseksi, muutamalle maakuntakentälle lentämisen. Finnair, jonka moni luulee keksineen koko lentämisen.

Sinivalkoiset siivet!

Valtionyhtiö, mutta tuloksentekovelvoitteella. Tyhjillä koneilla ei kannata lentää, ei vaikka annettaisiin aluksi 700 miljoonaa rahaa, vero- eli velkarahoista.

Toisessa vaakakupissa on huoltovarmuus. Lakkautuslistalle joutuneet kaupungit eli talousalueet ovat ymmärrettävästi ärähtäneet.

On teollisuutta, sellaista jonka varassa on paljon työpaikkoja ja verotuloja. On kansainvälistä osaamista. Otapa sitten Helsingistä bussi tai juna ja köröttele.

Ei sähköpyörä olisi mitään?

Omaa aluettaan kuuluu puolustaa, maakuntia kuuluu puolustaa.

Keskusta on ärähtänyt, muut puolueetko eivät välitä? Vihreille lentämättömyys varmasti sopii, kunhan se ei kohdistu omiin kansanedustajiin.

Kuka ensimmäisenä kehtaa ryhtyä Suomen Gretaksi ja menee ympäristösyiden vuoksi soutamalla Helsingistä Ouluun levittämään hiilinielusanomaa?

Minulla olisi ratkaisu puolityhjinä lentävien koneiden kannattavuusongelmaan, jos maakuntalento on välttämätöntä. Kunnat voivat panostaa, ehkä firmojakin lähtee mukaan.

Värvätään kunnanlentelijöitä täyttämään koneiden käyttöastevaatimukset.

”Haluatko käydä Helsingissä! Ilmainen edestakainen lento ja puolipäiväraha! Erittäin sopivaa viriketoimintaa eläkeläisille! Kuin nuori kotka kiitää lintu hopeinen! Lippuja kaupungintalon infosta”.

Maksaahan se rahaa, mutta kuinka paljon kunnilta on mennyt joutavampaan. On pystytetty miljoonalla satametrinen lipputanko, jonka hyöty on nolla euroa. Paitsi maine on mennyt.

Koulurakennusten kanssa on hölmöilty niin, että niillä rahoilla ostaisi omia lentokoneita.

Vastaava mestari ja rakennustarkastaja ovat yhtä totta kuin joulupukki.

Luokka- ja eläkeläisretkeläisten toivossa ylläpidetään monenlaista suojatyöpaikkaa, lipputulot eivät kata edes palkkakuluja.

Kotiseutumuseoissa on kaikissa samat hevosenlänget ja kirnut, anteeksi vain.

Finnairin peliliike on kuitenkin auttanut minuakin terhakoitumaan.

Nyt uskallan sanoa, että tulevana kesänä en aja Ikeaan, en Ideaparkiin, en Tuuriin, en kenenkään outlettiin, en edes Kouvolan Veturiin.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen