Minivoimaa

Pakina

Silmät ja suu ammollaan katselin telkkariuutisia. Siellä viisaan tai ainakin täysipäisen oloiset insinöörit puhuivat että energiaratkaisu voisi olla miniydinvoimalat.

Ison ydinvoimalan rakentaminen onkin viime aikoina osoittautunut vaikeaksi. Olkiluotoa on tehty jo yli miesmuistin. Jotta olisimme sukupuolisesti tasapuolisia, on mainittava että työmaa vaikuttaa olevan kaiken mokailun äiti.

Mihin tarvitseekaan suurta ja vaarallista ydinvoimalaa, kun takapihalle voi jokainen taloyhtiö laittaa oman miniydinvoimalansa.

Hetken jo luulin, että muuten vanhoillinen oma taloyhtiömme on edelläkävijä.  Mutta kyllä se grillauspaikalle ilmestynyt kammottava rakennelma onkin jonkin kikkavillen vanhasta pakastintornista tekemä savustuslaitos. Ilo silmälle, totta kai.

Miniydinbvoimalassa riskikin on pienempi. Joka naapurustoon osuva riidanhaastaja saattaa yrittää rikastaa uraania, mutta ehkä se ei onnistu.

Kaupunkiympäristössä kierrätys on järjestetty hyvin. On omat keruuastiansa muoville, lasille, metallille, paperille, pahville ( nämä vähän menevät sekaisin ) ja tietenkin sekajätteelle. Loppuun palaneen uraanisauvan voi huoletta laittaa sekajätteeseen, sinne ne laittavat paristotkin.

Hiilimiehen poikana kyllä vielä harkitsisin hiilivoimaakin, nimenomaan minihiilivoimalaa. Isojen hiilivoimaloiden haittoihin uskovat jo melkein kaikki, vain muutama suurvaltajohtaja ei.

Minihiilivoimala käyttäisikin uudistuvaa kotimaista hiilivoimaa, nimittäin grillihiiliä. Muutama makkara tai pihvi paistuu, mainoksissa maissikin, mutta ei kai kukaan oikeasti niitä grillaa. Paljon sitoutuu grillihiiliin lämpöä ja energiaa, sinne erikseen jäähtymään. Ainahan joku pösilö kippaa kuumat hiilet roskakatokseen. Tulipalostakin menee lämpö harakoille.

Hiiligrillien hukkalämmön talteenotto on keskeinen ympäristöasia. Hehkuvaa lämpöä voi ottaa vaikka foliopussiin talven varalle. Älä nyt hyvä ihminen sitä pussia pakastimeen laita!

Vesivoima on mitä perinteisintä. Ei minivoimalaan tarvita kuohuvaa koskea. Pieniä siipirattaita lähiojaan, sieltä se tulee led-polttimon vaatima vähäinen virta.

Eturauhastutkimuksissa olen pissinyt hyrrään. Fiksusti toimien sisätautiosasto valaistaisiin ukkojen hyrräpissillä. Kunhan saisi ne testeihin.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen