Kaikesta huolimatta

Pakina

Puolue kokoontuu poikkeuksellisissa oloissa. Tapahtumaympäristö pirstaloituu, päätöksenteko ei. Pois jää fyysinen voimannäyttö, lippulinnoineen, kansallispukuineen, suuren joukon marsseineen.

Ollaan piireittäin, etänä. Joku lohduttikin jo, että ei pidä kavahtaa, tämähän on vain poliittinen versio Euroviisuista. On se valinta sielläkin aina saatu tehtyä, tosin tasapelimahdollisuutta ei ole, ristiä ei kannata veikata, yksi voittaa. Se kuuluisa kenttä päättää.

Voittajaksi haluavat tietävät, että saatu luottamus ei ole mikään kevyt juttu. On vastuuta, aina vain enemmän vastuuta. Suomen kohtalo on käsissä. Yksi harkittava asia on hallitusvastuu. Tiedän, kantaa ottamatta, että on niitä, jotka katsovat että hallituksessa on jatkettava. Ja on niitä, jotka katsovat että heti on lähdettävä.

Pääministeri on kovin suosittu. Tähän asti suosio on tullut informointiansioista. Hyvin Marin on puhunut. Samaan aikaan luottoministerinsä ovat sekoilleet, näytti siltä, että koronasta lähdettiin parin kuukauden kesälomalle. Helsinki-Vantaalle saa edelleen tulla mistä viruslingosta hyvänsä, hyvää kotimatkaa.

Suvantovaiheen aikana olisi ollut laitettava asioita kuntoon, mutta ei vaan. Huoltovarmuuskeskus maksanee suojaimista ylihintaa, ainakin jos televisiotietoihin voi luottaa. Ettei vain olisi uudet kaupat Jylhän Timpan kanssa menossa?

Yli-innokkaat kansalaisoikeusaktivistit vielä siinä sotkemassa. Ei muka olekaan luvallista pakolla testata tappavaa tautia mahdollisesti kantavia, vaikka kenet hyvänsä voidaan laittaa puhaltamaan alkometriin.

Pääministeri meni naimisiin, siitä ei ole poliitikolle koskaan haittaa. Hääkuvalla saa 10 000 ääntä lisää, kunnallisvaaleissakin satoja. Valitettavasti sitten lähti kädestä.

Tässä tilanteessa maa ei kaipaa halpaa populismia, velkataakka on kasvanut miljardeilla, talvesta on tulossa vaikea. Vappusatanen oli toki höttöä ja silmäänpissaamista sekin, mutta ihan suuvettä verrattuna puheisiin kuuden tunnin työpäivästä. Siis kahdeksan tunnin palkalla. Se on härskiä ja tyhmää puhetta. Nokian renkaiden ex-johtaja ampui alas puheet tuottavuuden noususta. Kaikki nousu oli tullut automaatiosta, ei työajan lyhennyksestä.

Keskusta nousee vain sillä, että meitä pidetään tolkun ihmisinä, ei tyhjän lupaajina.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen