Puoluesihteeri – yhdistävä tekijä
Keskustan pitkäaikainen vaikuttaja Antti Hietaniemi Perhosta avasi toukokuussa keskustelun puoluesihteerin tehtävänkuvasta Suomenmaassa.
Tänään puoluesihteerin toimenkuvaa on Savon Sanomissa pohtinut entinen puoluesihteerimme, ministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja Seppo Kääriäinen.
Koska olen itse ehdolla puoluesihteeriksi, on syytä kertoa omat näkemykseni yli kymmenvuotisella toiminnanjohtajan ja puolueaktiivin kokemuksella.
Millaiselle puoluesihteerille keskustalla olisi minusta nyt tilausta?
Aloitan järjestöllisestä tilannekuvasta, joka on puoluesihteerin tehtävän kannalta keskeinen asia. Keskustan puoluekulttuuri on uniikki ja erityinen suomalaisella puoluekentällä.
Siihen kuuluu moniäänisyys, alhaalta ylöspäin vaikuttaminen eli edustuksellinen järjestödemokratia sekä kenttätyön vahva rooli puoluetoiminnassa.
Keskustalaisen toimintakulttuurin hienous on ollut sen tasa-arvoisuudessa. Meillä ei ole ollut herroja, eikä liioin narreja. Puoluetta on johdettu yhdessä laajalla rintamalla samaan suuntaan, mutta eri järjestöllisillä tasoilla.
Viime vuosina puoluekulttuuriimme on tullut ikäviä säröjä.
Osa niistä selittyy yleisillä yhteiskunnallisilla muutoksilla kuten median nopeatempoisuudella ja kansalaisyhteiskunnan murroksella. Löyhä sitoutuminen puoluetoimintaan ja hetkessä tapahtuva sohvavaikuttaminen uusin teknologisin välinein ovat tämän päivän kansalaisaktiivisuutta.
Jäykkä puoluerakenteemme ja järjestöbyrokratiamme eivät enää puhuttele. Puoluetyötä ei enää arvosteta edes omien keskuudessa, vaikka monet meistä tietävät, kuinka vaativaa se on.
On luonnollista, vaikkakaan ei suotavaa, että valta on alkanut kasaantua päivänpolitiikan ytimessä toimivalle puolue-eliitille eli puoluejohdolle, eduskuntaryhmälle kuin myös politiikan portinvartijoille samaan aikaan, kun kentän vaikutusmahdollisuudet ovat kaventuneet.
Puolueen isot kokoukset ovat mukavia, puolueväkeä yhdistäviä tilaisuuksia, mutta eivät enää väkevän politiikanteon paikkoja.
Yhdessä päätettyjen tavoitteiden yli on viime vuosina myös surutta kävelty. Onko ihme, jos into puoluetyöhön on heikentynyt?
Jatkan poliittisella tilannekuvalla. Keskustan kannatus on tällä hetkellä puolueen historian heikoimpia. Suurin syy siihen on, että emme tiedä, mitä kansalaiset ajattelevat ja toivovat politiikaltamme.
Tai tiedämme erinäisten selvitysten ja tutkimusten kautta, mutta emme ole halunneet sitä kuulla omassa kuplassamme. Myös viimeaikainen hallitusvastuu on rajoittanut kielenkantojamme.
Keskustan kannatuksen nousun ehdoton edellytys on realistinen itsekritiikki.
Sen käynnistäminen on puoluesihteerin keskeisin ja kiireellisin tehtävä. Se on myös vaativin tehtävä, koska meissä on itse kussakin ollut viime aikoina liikaa “mielensäpahoittajan vikaa”.
Mitä syksyllä valittavalta puoluesihteeriltä sitten odotetaan? Keskustan puoluesihteerin tärkein työkalu on korvat.
On tiedettävä, mitä kansalaiset ja oma väki ajattelevat, mutta vielä tärkeämpää on saada aikaan keskustelua, joka puolestaan synnyttää uusia ajatuksia.
Vain näin puolueemme kehittyy ohjelmallisesti vastaamaan 2030-luvun ihmisten tarpeita ja pystymme tarjoamaan oppositiosta käsin vaihtoehtoja hallituspolitiikalle.
Viime aikoina puolueessamme on ollut liikaa eriytymistä ja kuppikuntia: Pitääkö keskustan olla kaupungin vaiko maaseudun puolue, entä pitäisikö olla liberaalimpi vaiko nojautua perinteisiin perhearvoihin? Ratkaisuvaihtoehdot näihin ovat olleet varsin repiviä, jakavia tai jopa puoluetta hajottavia. Tähän meillä ei ole varaa. Puoluesihteeri on puolueen korvat, mutta myös kentän tuntojen sinnikäs ymmärtäjä, välittäjä ja yhdistäjä.
Olen samaa mieltä Antti Hietaniemen kanssa siitä, että puoluesihteerillä tulee olla toimitusjohtajamainen ote, sekä myös mielellään näyttöjä järjestöllisestä johtamisesta haasteellisessa puoluekulttuurissamme.
Kuten Janne Kaisanlahti osuvasti Suomenmaan blogissaan kirjoitti, keskustan ei kannata kuilun partaalla vain huudella “eteenpäin!”. Kokemus tuo varmuutta arvioida kuilun syvyyttä ja keinoja sen ylittämiseksi.
Puoluesihteerin tehtävänä on johtaa kokonaisvastuulla puolueen toimintaa, puoluetoimiston henkilöstöä sekä mahdollistaa myös piirien, sisarjärjestöjen ja kentän toiminta – koko orkesterin tulee soittaa samaa säveltä.
Hän vastaa puolueen vaalitoiminnasta niin, että alueilla ja ehdokkailla on onnistumisen edellytykset. Tällä tarkoitan esim. vaali- ja kampanjasuunnitelman laatimista hyvissä ajoin.
Vastuu poliittisesta toiminnasta taas kuuluu puolueen puheenjohtajistolle, puoluehallitukselle ja eduskuntaryhmälle.
Miksi olen itse ehdolla puoluesihteeriksi? Haluan tuoda keskustaan lisää puhetta, eheyttä ja vireyttä.
Puoluesihteeri on keskustakotimme sydän. Keskustakodissa jokainen on tasa-arvoinen ja kunnioitettu perheenjäsen. Jokaisella on yhtäläiset vaikutusmahdollisuudet ja halu ymmärtää muita – kyllä kotiin ääntä mahtuu! Tämä luo perusturvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Tällaiseen keskustakotiin on kaikkien helppo tulla.
Keskustalla ei ole nyt varaa sulkea kodin ovea ja käpertyä sisäänpäin, vaan päinvastoin laajentaa keskustalaisten piiriä entisestään.
Pauliina Maukonen
puoluesihteeriehdokas
Ajatuspaja Alkion tutkimuspäällikkö
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.