Patologista meininkiä
”Kato siitä helevetin koneelta”, huikataan, kun jotain juttua pitää selvittää. Mikä kone on kyseessä? Tietysti älypuhelin, yhä enemmän älylaite tai tekoäly. Ihmisyys ohenee sitä mukaa, mitä enemmän tuo teknologia, sanoisin jopa patologia meitä kahlitsee.
Tapahtui kuutisen vuotta sitten kirjaston kahviossa: ”Äiti, kato mikä minulla on! Kato kato”. Tätä noin 5-vuotias äidilleen parikymmentä minuuttia huhuili. Äiti ei millään tavoin lapseen reagoinut, hänellä oli juttu somessa menossa. Teki kovasti mieleni äitiä herätellä.
Muutosta on tosin tapahtunut. Nykyään molemmat, taapero ja vanhemmat ovat omissa laitteissaan kiinni.
”Valtavassa elämysten myllyssä tunteet turtuvat ja nuoret voivat tehdä jopa hätkähdyttävän julmia tekoja”. Näin totesi tietokoneista psykologian tohtori Jyväskylän yliopistosta lääkäripäivillä tammikuussa 2003. Joo, siis jo 20 vuotta sitten. Mutta älypatologia vain pahenee?
Kaikki on ulkoistettu eli lavastettu viihteelle. Älylaite tarjoaa paljon viivykettä viihteen merkeissä. Siinä se elämä hupenee. Nuorten väkivalta on raaistunut. Tyhjyys täyttää aikuistenkin mieltä.
Sirkushuveja kansalle riittää. On gaalaa, kilpailuja, farmia, (mukamas) kamalia arktisia retkiä ja erikoisjoukkoja. Näissä pinta- ja syväjulkkikset kekkuloivat. Tyhjyyttä näilläkin kai yritetään täyttää.
Aikuiset ja tuotantoyhtiöt näyttävät lapsille ja nuorille, kuinka kilpaillaan ja vertaillaan itseämme toisiimme. Sitten ihmetellään silmät selällään, miksi ne nuoret voivat pahoin.
Antero Pesonen
Kitee
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.