Onko Mali uusi Afganistan?
Helsingin Sanomat julkaisi tänään ansiokkaan jutun Suomen osallistumisesta Afganistanin sotaan.
Vastaavanlaisia ei julkaistu silloin, kun Suomi lähetti joukkojaan Afganistaniin ja kun niiden määrää lisättiin. Tehtävän luonteen muuttumistakaan ei lehden palstoilla käsitelty.
Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Nyt käytävästä keskustelusta saattaa olla hyötyä siinä mielessä, ettei aiemmin tehtyjä virheitä toistettaisi.
Tämä vaara on nyt tarjolla Malissa.
Omalta osaltani olen käsitellyt Suomen osallistumista Afganistanin sotaan kolmessa elokuussa julkaisemassani blogikirjoituksessa (”Suomi palaa sotaretkeltä Afganistanista”, ”Kekkosen ja Koiviston linjalta Kaarle XII:n tielle” ja ”Sauli Niinistön Suomi Kaarle XII:n tiellä”).
Kerron niissä varoittaneeni Suomen osallistumista alkamassa olleeseen terrorismin vastaiseen sotaan, jota kutsuin kolmanneksi maailmansodaksi.
Kirjoitin tästä kolumnissa, joka julkaistiin 4.10.2001 – muutamia päiviä ennen Yhdysvaltain hyökkäystä Afganistaniin:
”Vaikka käynnistymässä oleva kolmas maailmansota poikkeaa olennaisella tavalla aikaisemmista, on tärkeää, että Suomi tekee tietoisen päätöksen siitä, olemmeko siinä mukana vai olemmeko siihen nähden puolueeton maa.
Terrorismin suhteen Suomi ei tietenkään voi olla puolueeton; sitä on päättäväisesti vastustettava.
Mutta olisiko Suomen osallistuttava suoraan tai välillisesti sotatoimiin?
Suomen asemaan, meidän poliittiseen perinteeseemme ja kansamme syvimpiin tuntoihin sopii parhaimmin se ajatus, että pyrkisimme pysyttäytymään myös nyt syntyneen uusimuotoisen sodan ulkopuolella eli puolueettomana siihen nähden.”
Näitä neuvoja ei kuunneltu.
Pääministeri Paavo Lipposen johdolla Suomi vietiin alusta lähtien mukaan Afganistanissa toteutettavaan kansainväliseen kriisinhallintaan.
Suomi lähetti Afganistaniin kriisinhallintajoukkoja. Useat muut maat osoittivat tukensa vain osallistumalla esikuntatehtäviin.
Suomen osallistumista jatkettiin ja joukkoja lisättiin, vaikka tehtävän luonne muuttui.
Omalta osaltani olin mukana päätöksenteossa Vanhasen II hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä.
Vuonna 2010 oli esillä Suomen joukkojen tilapäinen lisääminen Afganistanissa. Kerroin tästä teoksessani ”Huonomminkin olisi voinut käydä” (ss. 194–195).
Olin sitä mieltä, että vähempikin olisi riittänyt. Toivoin myös, että lisäjoukon kotiuttamiselle määriteltäisiin aikataulu. Kun jäin yksin, en merkityttänyt eriävää mielipidettäni pöytäkirjaan.
Samaan aikaan, kun Suomi päätti lisätä joukkojensa määrää Afganistanissa, Nato-maa Tanska päätti vetäytyä sieltä kokonaan.
Toinen hallituksen sisäinen erimielisyys liittyi siihen, kuinka paljon kehitysyhteistyövaroja Afganistaniin on syytä suunnata.
Aina kun asia oli esillä, kokoomusministerit vaativat tähän tarkoitukseen enemmän rahaa. En pitänyt näitä vaatimuksia perusteltuina sen vuoksi, että Suomi käytti Afganistaniin suuremman osuuden kehitysyhteistyövaroistaan kuin EU-maat keskimäärin.
Pidin tukea ongelmallisena kehityspolitiikan periaatteita ajatellen. Olosuhteet siellä olivat niin vaikeat, että yhteistyön laatu ja toiminnan tuloksellisuus olivat hyvin kyseenalaisia. Myös korruption vaara oli suuri.
Nyt Suomi on lähettämässä Ranskan pyynnöstä kriisinhallintajoukkojaan Maliin. Tässä Suomi näyttää jälleen olevan ottamassa askelta Kaarle XII:n tiellä.
Suomen osallistuminen Malin kriisiin näyttää kytkeytyvän Suomen toiseen – ja paljon pitempään – askeleeseen Kaarle XII:n tiellä.
Suomi on sitoutumassa ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan laajemminkin nimenomaan Ranskaan. Tätä on vaikea ymmärtää.
Suomen sotilaalliselle turvallisuudelle tärkeimmät kumppanimaat ovat Ruotsi ja muut Pohjoismaat, Yhdysvallat ja Britannia.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa näyttää hallitsevan pyrkimys kehittää Euroopan unioni sotilasliitoksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi. Tästä syystä Suomi on hakeutunut läheiseen yhteistyöhön nimenomaan Ranskan kanssa.
EU:n kehittyminen sotilasliitoksi ei parantaisi meidän sotilaallista turvallisuuttamme. Se synnyttäisi meille velvoitteita lähettää taistelujoukkojamme kriisinhallintatehtäviin ulkomaille. Joutuisimme kantamaan vastuuta myös muiden jäsenmaiden puolustamisesta.
Maliin Suomi on lähettänyt muutamia sotilaita koulutustehtäviin. Nyt vireillä on 55 sotilaan muodostaman joukon lähettäminen.
Viime viikkoina Malin kriisi on entisestään kärjistynyt. Se on kehittynyt suurvaltakriisin suuntaan, kun Venäjä on lähettämässä sinne omia joukkojaan.
Ranskan sukellusvenekaupoissa kokema tappio saattaa heijastua koko Eurooppaan. Vastakkainasettelu Yhdysvaltojen ja Ranskan välillä saattaa voimistua. Hankkeita eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittämiseksi saatetaan tämänkin vuoksi pyrkiä vauhdittamaan.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö korosti äskettäisessä linjapuheessaan, että Suomen tulee kaikissa olosuhteissa ensi sijassa edistää omia kansallisia etujaan.
Tämä tulee muistaa, kun käsitellään maamme osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan ja kun otetaan kantaa EU:n puolustusyhteistyön kehittämiseen.
Maliin meidän ei tule joukkojamme lähettää.
Paavo Väyrynen