On valmistauduttava "vapaussotaan"
Politiikka-Suomen 9. jakso ”Kun Suomi livahti länteen” esitettiin 23. joulukuuta. Kun Dissidentti oli joulutauolla, pääsimme kommentoimaan sitä vasta tammikuun puolella.
Viime lauantaina Alfa-TV esitti Dissidentin 5. jakson ”Miksi Esa Härmälä itki?”. Huomenna klo 9 katsottavissa on 6. jaksomme ”Taistelu itsenäisen Suomen puolesta”.
Politiikka-Suomen 9. jakso toi julkisuuteen runsaasti uutta tietoa siitä, millä tavoin Suomi vietiin Euroopan unioniin.
Aikaisemmista jaksoista käy ilmi, kuinka jäsenyys varmistettiin vuoden 1994 presidentinvaaleilla. Dissidentissä käsittelimme sitä viime vuoden puolella esitetyssä jaksossamme ”Mediapeli ratkaisi vuoden 1994 presidentinvaalit”.
Huomisessa Dissidentin jaksossa keskustelemme Susanna Junttilan kanssa siitä, kuinka Suomi on viime vuosikymmeninä menettänyt itsenäisyyttään.
Kielenkäyttömme on samaa kuin vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassani ”Itsenäisen Suomen puolesta”. Suomen liittyessä Euroopan unioniin kävin ”talvisotaa” Suomen itsenäisyyden puolesta. Euroalueeseen liityttäessä kävin ”jatkosotaa”. Sen jälkeen alkoivat ”vaaran vuodet”, jolloin Suomea on viety osaksi ylikansallista liittovaltiota.
Vaikka Susanna on varttunut EU-Suomessa, hän on näistä lähihistoriamme tapahtumista kanssani samaa mieltä. Hän on perehtynyt asioihin ja hänestä on tullut toisinajattelija oman Y-sukupolvensa valtavirtaan nähden.
Liittymiset Euroopan unioniin ja euroalueeseen olivat pahoja virheitä. Nyt olemme vaarallisella tavalla menettämässä itsenäisyyttämme, mistä viimeisimmät osoitukset ovat elpymispaketti ja sen jälkeen esille tullut ehdotus sosiaalirahastosta. Itsenäisyyttämme uhkaa nyt myös EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikka.
Lopuksi Susanna kysyikin, mitä tulee ”vaaran vuosien” jälkeen. Vastasin, että on varauduttava ja valmistauduttava ”itsenäisyystaisteluun”, ”vapaussotaan”. Meidän on ryhdyttävä palauttamaan päätösvaltaa omiin käsiimme.
x x x
On tärkeää, että varttunut väki palauttaa mieleensä viime vuosikymmenten tapahtumat ja että nuorikin väki niihin perehtyy.
On tärkeää tietää, kuinka Suomi on nykyiseen ahdinkoonsa joutunut. On tärkeää ymmärtää, että ahdinkomme uhkaa pahentua. On tärkeää keskustella siitä, kuinka voisimme tämän kierteen katkaista ja ryhtyä itsenäisyyttämme taas vahvistamaan.
Tehdyt virheet vaikeuttavat kaikkien suomalaisten elämää.
Aluevaalien yhteydessä keskustellaan siitä, että Suomessa on huonot palkat ja paha työvoimapula. Nämäkin ongelmat johtuvat vääränlaisesta yhdentymispolitiikasta ja siihen liittyneistä talouspolitiikan raskaista virheistä.
1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun ”vahvan markan” politiikalla Suomea valmisteltiin EU-jäsenyyteen ja euroaikaan. Se johti historiamme pahimpaan lamaan.
Kansantalous romahti ja valtion raskas velkaantuminen käynnistyi. Ero muihin Pohjoismaihin repesi sekä palkkojen, yleisen elintason että julkisen talouden suhteen.
Toinen romahdus koettiin sen jälkeen, kun Suomi liittyi euroalueeseen. Alkoi vuosikymmenen kestänyt nollakasvun aika. Palkat polkivat paikallaan ja valtiontalous velkaantui raskaasti.
Samaan aikaan Ruotsin kansantalous kasvoi neljänneksellä ja sen julkinen talous vahvistui.
Edelleen kärsimme siitä, että Suomi on ainoana Pohjoismaana mukana euroalueessa.
Ilman näitä kahta yhdentymispolitiikkaan liittynyttä raskasta virhettä elintasomme olisi nyt paljon korkeampi ja julkinen talous terveellä pohjalla.
Palkat olisivat paljon paremmat. Olisi sekä veto- että pitovoimaa.
x x x
On toinenkin tärkeä syy palauttaa mieliin Suomen liittyminen unioniin ja euroalueeseen.
Suomi vietiin unioniin ja euroalueeseen domino- ja mediapelillä. Suomen valtaeliitti ja valtamedia katsoivat tietävänsä, mikä on Suomen etujen mukaista. Kansan tahtoa ei haluttu toteuttaa. Keinoja kaihtamatta Suomi vietiin unioniin ja euroalueeseen.
Tosiasioista ei piitattu. Huomioon ei otettu sitä, että Suomi oli EU-jäsenyydestä päätettäessä jo EU:n sisämarkkinoilla. Olimme jo saavuttaneet jäsenyyden suurimmat edut.
Jäsenyys on osoittautunut meille taloudellisesti raskaaksi. Olemme menettäneet päätösvaltaa omiin asioihimme.
Parhaillaan käynnissä oleva keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä tuo ikävällä tavalla mieleen kolmen vuosikymmenen takaiset tapahtumat ja sen domino- ja mediapelin, jota silloin käytiin.
Tosiasioista ei nytkään piitata. ”Asiantuntijoina” esiintyvät Nato-jäsenyyttä asenteellisesti kannattavat ja sitä jo pitkään ajaneet. Sanan sija on annettu myös Viron edustajille.
Keskustelussa ei tuoda esiin sitä, että Naton jäsenenä Suomelle tulisi velvoitteita osallistua muiden jäsenmaiden, etenkin Baltian maiden, puolustamiseen. Joutuisimme myös osallistumaan sotilaalliseen toimintaan kaukana maamme rajojen ulkopuolella.
Suomen tulee pyrkiä pysyttäytymään kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella. Meidän ei tule antaa aluettamme käytettäväksi vihamielisiin tarkoituksiin naapurimaitamme kohtaan.
Meillä tulee olla vahva itsenäinen puolustus ja hyvä sitä tukeva yhteistyö muiden maiden kanssa.
Paavo Väyrynen