Oman kärsimyksensä paras asiantuntija on ihminen itse
Lauri Oinonen kirjoitti Suomenmaahan mielipiteen ”Eutanasian tielle ei pidä erehtyä askeltakaan.”
Kirjoituksessaan hän toi esille elämän kunnioituksen. Ilman muuta olen samaa mieltä siitä, että elämä on kunnioitettava asia ja myös arvostettava asia. Mutta en ole aivan varma, mitä jalostavaa on sellaisessa elämäss,ä mikä onkin täynnä kärsimystä ja tuskaa, ja se elämä on päättymässä – tiedetään, että kovin pitkää jatkoa ei ole. Mitä väärää on siinä, että ihminen haluaisi sen elämänsä päättää?
Oinonen kysyy mihin johtaisi eutanasian salliminen? Se johtaisi inhimilliseen kuolemaan sen kohdalla, joka itse eutanasian itselleen haluaisi. Kärsimyksen päättymiseen.
Se johtaisi parempaan itsemääräämisoikeuden tilaan Suomessa. Ihmisoikeudetkin parantuisiva, kun sallisimme eutanasian. Mitään pahaa ei seuraisi.
Ketään ei pakotettaisi valitsemaan itselleen eutanasiaa eikä kenenkään terveydenhuollon ammattilaisen tarvitsisi olla eutanasiaprosessissa mukana vastoin omia arvoja ja omaatuntoa, velvoitetta osallistua ei tulisi kenellekään.
Yleisesti kaikkihan sitä toivovat ja kannattavat, että elämän ehtoopuoli olisi mahdollisimman inhimillinen ja kuolemakin olisi mahdollisimman kärsimyksetön ja kaikki saisivat hyvää hoitoa. Kukapa sitä vastustaisi.
Mutta se on niinkin, että yhteiskunnan on myös rakennettava erilaiset palvelurakenteet sellaisiksi, että se inhimillinen kuolema myös mahdollistuu oikeasti. Se edellyttää oikeasuhteista palvelurakennetta terveydenhuoltoon monin tavoin.
Paljon puhuttu palliatiivinen- ja saattohoito pitää viimeinkin turvata sellaiseksi, ettei sillä asuinpaikalla ja hoitoyksiköllä ole suurinta merkitystä missä sattuu sijaitsemaan. Tällä hetkellä tilanne on se, valitettavasti.
Yhteiskunta voi ohjata lainsäädännöllä ainakin osittain tasa-arvoisen hoidon toteutumista maassamme.
Yhtä lailla tarvitsemme lainsäädännön kuolinapuun / eutanasiaan niille ihmisille, jotka eivät saa riittävää apua saattohoidosta. Ne väitteet eivät ole totta, että hoitamisella kykenisimme poistamaan kaiken kärsimyksen, emme edes aina kykene lievittämään.
Fyysinen kipu ei ole ainoa kärsimyksen muoto, sitä nykypäivänä osataan hyvinkin hoitaa ja on erilaisia keinoja sen lievittämiseen ja jopa kokonaan poistamiseen.
Oman kärsimyksensä paras asiantuntija on ihminen itse, ei kukaan toinen. Ei edes erikoislääkäri tai jokin terapeutti.
Kannatan velvoittavaa lakia saattohoidon järjestämiseen, mutta yhtä lailla kannatan lakia eutanasiaan. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä. Molemmat tärkeitä lakeja.
Kari Viholainen
Ex-puheenjohtaja 2016-2022
Oikeus Arvokkaaseen Kuolemaan ry
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/