Lukijat: Huijarit ja välikädet vastuuseen
Moni joutuu huijausyritysten kohteeksi päivittäin. Huijausten uhreja syyllistetään liian helposti, kun taas hakkerien ja huijarien tekoja saatetaan jopa ihailla, vaikka asiantuntijalle huijausten toteuttaminen on teknisesti yhtä helppoa kuin tiiliskiven heittäminen ikkunaan.
EU ja valtio vaativat meitä jatkuvaa työlästä varovaisuutta ja piiloutumista. Tämä ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, koska se nakertaa kansalaisten luottamusta demokraattiseen yhteiskuntaan – mikä lienee huijausten takana olevien tahojen tavoite.
Huijarit aiheuttavat yhteiskunnalle merkittävää haittaa ja kuluja. Noin puolet sähköpostiliikenteestä on roskaa, ja haittaohjelmien torjunta kuormittaa verkot sekä IT-tukihenkilöstön. Lisäksi uhreille koituvat vahingot ovat mittavat.
Todellisuudessa operaattorit ja pankit pystyisivät estämään suurimman osan huijauksista ennalta – mutta toistaiseksi he siirtävät kustannukset ja riskit asiakkaille, koska välikäsillä ei ole todellisia sanktioita. Operaattoreille ja pankeille asetetut uhkasakotkin päätyvät käytännössä asiakkaiden maksettavaksi.
Operaattoreilla pitäisi olla velvollisuus varmistaa, että puhelinnumerosi on todella sinun ja että huijauspuhelut estyvät jo verkon reunalla. Numeronsiirroissa tulee olla viive ja vahva tunnistus SIM-kaappauksen estämiseksi.
Sähköposteissa huijarit kätkeytyvät aidon näköisten viestien alle. Palveluntarjoajien tulee hylätä epäilyttävät viestit automaattisesti ja merkitä turvalliset viestit selkeästi, jotta turhat roskapostit ja huijauskirjeet eivät pääse postilaatikkoosi.
Verkkotunnusten eli nettiosoitteiden rekisteröinnissä on kiristettävä henkilötietovaatimuksia. Jos osoite muistuttaa tunnettuja yrityksiä tai viranomaisia, se pitää tarkistaa ja sulkea poikkeuksellisen nopeasti huijausilmoituksen jälkeen.
Netin mainosverkostot levittävät monia huijauksia. Niiden täytyy varmistaa mainostajansa taustat, tehdä nopeita oikaisuja vääriin mainoksiin ja palauttaa rahat automaattisesti huijatulle asiakkaalle.
Tilinsiirtojen ja tilinomistajien jäljitettävyys EU:ssa on edelleen puutteellista, koska siirrot voivat päätyä ”mustaan aukkoon”. Nopeat, 10 sekunnin tilinsiirrot tulisi sallia ainoastaan tunnettujen luotettavien tilien välillä.
Sama periaate pätee myös luottokortteihin ja kryptovaluuttoihin: näiden siirtopalveluiden on sovellettava samoja sääntöjä kuin pankeilla.
Tilisiirtojen jäljitettävyys ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että jokaiselle kauppapaikalle pitäisi luovuttaa pääsy omiin henkilökohtaisiin tilitietoihin, koska se kasvattaa tietovuotojen riskiä.
Poliisille tulee antaa valta ja resurssit huijata huijareita. Peitetoimia on monia, esimerkiksi huijauspuhelujen siirto tekoälymummolle, joka rupattelee huijarin kanssa niitä näitä loputtomasti.
Tekaistujen tilausten tekeminen, joilla tilaus ja maksut voidaan jäljittää. Huijareiden palvelimen tukkiminen väärien tilausten avulla ja niin edelleen.
Kaikki huijausyritykset pitää voida ilmoittaa helposti yhteen nettipalveluun, josta tieto kulkee suoraan pankeille, operaattoreille ja viranomaisille. Huijareiden rangaistuksia tulee koventaa vastaamaan aiheutettuja vahinkoja.
Operaattorien ja pankkien on kuukausittain julkaistava tiedot estetyistä huijauksista, palautetuista varoista ja käsittelyajoista. Heikoista tuloksista tulee seurata todellisia sanktioita – esimerkiksi osa operaattorin tai pankin omistuksesta voitaisiin siirtää valtiolle, tai langettaa välikäsille uhrien vahinkojen korvausvastuu, jotta huijauksia aletaan tosissaan ennaltaehkäistä.
Antti Roine
Ulvila
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/