Lukijalta: Talouden alamäki on valintakysymys
Vierailin Pohjanmaan päättäjien ja yrittäjien luona hakemassa ideoita Itä-Suomi-pilottimme kehittämiselle. Tilanne lännessä on pelottavan samanlainen. Pääministeri lupaa kääntää kaikki kivet, mutta Suomessa on kiviä, joihin ei ole ollut lupa kajota. Nyt se on tehtävä!
Hämmentävän harva julkisten rahoitusorgaanien henkilöstöstä on ehtinyt perehtyä valtioneuvoston 6. kesäkuuta 2025 julkaisemaan luovan talouden kasvustrategiaan. Sen rahoituspolun kohdat 4.2.1, 4.2.2 ja 4.2.4 vastaavat valtioneuvostolle esittämiämme tavoitteita.
Kohdan 4.2.3. ”yritysten neuvontapalvelut” kääntäisimme toisinpäin, koska strategiassa myönnetään virkakoneistojen tiedontarve luovassa taloudessa. Sitä saa yhdistykseltämme sekä kuuntelemalla uudella tavalla yrittäjiä ja aluetalouksia.
Tavat, joilla esim. EU kilpailudirektiivejä on sovellettu Suomessa, rajaavat pk-yrityksiltä kyvyn kilpailla. EU on ohjannut useita miljardeja digitalisaatioon ja strategisiin investointeihin, mutta Suomessa niitä on käytetty vanhan kaavan mukaan ”turvallisesti” rakentamisiin, tehdaslaitoksiin ja hankehumppaan.
Uudessa maailmantaloudessa vain aineettoman varallisuuden yhdenvertaistus tuo työllisyyttä, tuottavuutta ja kasvua.
Nyt tuista ja rahoituksista nauttivat rikkaat ja ne, joilla on taito tehdä regulaatioviidakot läpäiseviä hakemuksia. Suitsisin myös vaatimusta yksityisten rahoittajien hakemisesta pk-yrityksiin. Kun ansaintapolkuun liittyy tuotto sijoittajille, ohjausvalta siirtyy rahalle.
Liian usein yritykset myydään ulkomaille tai rahoitus jää vajaaksi. Kuolemanlaakso ja likviditeettikonkurssi halveksivat yrittäjien arvokasta työtä.
Yrityksiä pitäisi päinvastoin palkita siitä, että ne ovat kyenneet luomaan kehittämiselle ja työllistämiselle infran. Yrityksen liiketoiminta-arvoissa on paljon enemmän sitoutunutta rahaa kuin sitä saisi yksityiseltä sektorilta. On typerää, ettei kymmenien vuosien kehittämistyö näy tasearvostuksissa, vaikka sillä on rahaa paljon suurempi arvo.
Valtion suurin riski on nykyisyydessä. Työttömyyden ja koulutuksen kokonaismenot lähentelevät jo 25 miljardia euroa. Mukana ei ole koulutettavien ajan hintaa, kun he eivät ole työelämän käytössä. Opetetuista tulee oppineita vasta työelämässä, joten lisäkoulutuksen tarvetta ei ole.
Resurssit on suunnattava luovan talouden tekemiseen ja sen ymmärtämiseen, että vasta työn ja työpaikkojen rahoitus voi muuttaa opit rahaksi ja hyvinvoinniksi.
Erkki Puumalainen
puheenjohtaja, Suomen Luova Talous ry
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/