Lukijalta: Sukupolvien välinen sopimus horjuu
Suomalainen eläkejärjestelmä on rakennettu lupaukselle. Työssäkäyvät rahoittavat nykyisten eläkeläisten toimeentulon, koska he voivat luottaa siihen, että sama turva on aikanaan olemassa myös heille.
Tämä sukupolvien välinen vastavuoroisuus on ollut hiljainen sopimus ja koko suomalaisen hyvinvointivaltion moraalinen perusta.
Nyt tuo sopimus horjuu.
Väestö ikääntyy, syntyvyys on laskenut tasolle, joka ei pitkällä aikavälillä riitä ylläpitämään nykyistä rahoituspohjaa, ja työikäisten määrä suhteessa eläkeläisiin pienenee. Eläkemenot ylittävät jo maksutulot, ja erotus katetaan sijoitustuotoilla.
Kun eläkkeellä voidaan olla nykyisin jopa 30–40 vuotta, eläkemenojen rakenteellinen kasvu on väistämätöntä ja pitkän aikavälin kestävyys nousee ratkaisevaksi kysymykseksi.
Taloudellinen realiteetti on kuitenkin yksinkertainen: jos menoja ja tuloja ei sopeuteta, lasku siirtyy niille, joille ei ole vielä ehditty luvata mitään.
Tämä näkyy jo nyt. Nuoremmille sukupolville viestitään, että eläkeikä nousee ja etuustaso voi jäädä vaatimattomammaksi. Samalla heidän maksuosuutensa kasvaa.
Vastuu kasautuu tulevaisuuteen, oikeudet lukitaan menneisyyteen. Tämä herättää perustellun kysymyksen kohtuullisuudesta ja siitä, miten vastuu jaetaan sukupolvien välillä.
Sukupolvisolidaarisuus ei kuitenkaan tarkoita saavutettujen etujen ehdotonta koskemattomuutta. Se tarkoittaa vastavuoroisuutta ja reiluutta myös muuttuvissa olosuhteissa. Jos järjestelmä kohtaa pysyvän rahoitusvajeen, ratkaisujen on koskettava laajasti, ei vain tulevia maksajia.
On totta, että suuret ikäluokat rakensivat suomalaisen hyvinvointivaltion. He tekivät työtä, maksoivat veroja ja eläkemaksuja. Mutta he tekivät sen aikana, jolloin väestörakenne oli suotuisampi ja talouskasvu vahvempaa.
Nykyiset nuoret osallistuvat järjestelmän rahoittamiseen tilanteessa, jossa maksajia on suhteessa vähemmän ja saajia enemmän. Tämä muuttaa hiljaisen sopimuksen ehtoja.
Eläkeläiset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Osa elää pienillä tuloilla ja joutuu tarkkaan harkitsemaan arjen menoja, kun taas toisilla on korkea eläke ja merkittävää varallisuutta.
Mahdollisten muutosten on oltava oikeudenmukaisesti kohdennettuja, ja pienituloisten eläkeläisten toimeentulo on turvattava kaikissa tilanteissa. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta tarkastella järjestelmää kokonaisuutena.
Eläkejärjestelmän vahvuus on se, että se pitää vanhuuden toimeentulon yhteiskunnallisena vastuuna. Eläkeläisen ei tarvitse pyytää rahaa lapsiltaan, vaan työssäkäyvä sukupolvi kantaa vastuun yhdessä.
Tämä malli suojaa perheitä ja vahvistaa sosiaalista luottamusta. Se myös edellyttää riittävää määrää tulevia maksajia ja kokemusta järjestelmän oikeudenmukaisuudesta.
Perimmäinen kysymys on syntyvyys. Eläkejärjestelmä on rakennettu oletukselle, että uusia sukupolvia syntyy riittävästi. Syntyvyys ei ole vain yksityisten perheiden asia, vaan koko yhteiskunnan tulevaisuuteen vaikuttava tekijä.
Vaikutus eläkejärjestelmään näkyy hitaasti, mutta on pysyvä: jokainen syntyvä ikäluokka vahvistaa tulevaa rahoituspohjaa vuosikymmeniksi eteenpäin. Samalla työllisyys, työurien pituus, tuottavuus ja työperäinen maahanmuutto vaikuttavat kokonaisuuteen.
Demokratia toimii äänillä, ja aktiivisimmat äänestäjät ovat eläkkeellä tai lähellä sitä. Siksi eläkkeisiin puuttuminen on poliittisesti vaikeaa. Mutta jos päätöksenteko reagoi vain nykyisiin äänestäjiin, tulevat sukupolvet jäävät vaille edustusta. Se rapauttaa luottamusta.
Luottamus on eläkejärjestelmän tärkein pääoma. Jos nuoret alkavat epäillä, etteivät he koskaan saa vastinetta maksuilleen, luottamus murenee – ja sen mukana maksuhalukkuus. Se on kehitys, johon Suomella ei ole varaa.
Todellinen sukupolvisolidaarisuus ei tarkoita sitä, että yksi sukupolvi saa täyden turvan ja seuraava sopeutuu. Se tarkoittaa, että vaikeatkin päätökset tehdään ajoissa ja reilusti. Myös silloin, kun ne koskevat jo luvattuja etuuksia. Ilman keskinäistä oikeudenmukaisuutta sukupolvien välinen sopimus ei kestä.
Hanna Holma
aluevaltuutettu (kesk.)
Kangasala
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/