Lukijalta: Sote-palveluihin todellinen uudistus – sosiaalipalvelut takaisin kuntiin
Sote-palvelujen ongelmat kiusaavat niin valtiollisia, maakunnallisia kuin kunnallisiakin päättäjiä. Maan hallitus aikaansai syksyllä ehdotuksen sote-palvelujen priorisoinniksi, mutta aivan aiheellisesti muun muassa Helsingin Sanomat otsikoi 31.12.2025, että uudistus on lässähdys.
Lakiluonnoksessa on luetteloitu kuusi periaatetta: sote-palveluja ohjaavat tarveperiaatteet, turvallisuus, vaikuttavuus, kustannusvaikuttavuus, yhdenvertaisuus ja ihmisarvon loukkaamattomuus.
Useissa asiantuntijalausunnoissa todetaan, ettei tämä luettelo tuo paljon uutta nykykäytäntöön eikä ratkaise rahoitusongelmia. Näin hyvinvointialueet sortuvat rahapulassa lähes mielettömiin ratkaisuihin – kuten Keski-Suomessa – lopettamalla maakunnan reuna-alueiden vuodeosastot.
Pääministerin uuden vuoden tervehdyksistä tulkittiin, että hallitukselta loppuvat keinot sote-palvelujen uudistamiseksi, ja ratkaisuja voitaisiin hakea parlamentaarisella yhteistyöllä myös opposition kanssa.
Tässä noin 70 vuotta yhteiskunnallista kehitystä seuranneen kunnallisneuvoksen pelkistetty esitys uudistuksen lähtökohdaksi: sosiaalipalvelut takaisin kuntiin ja hyvinvointialueille voimakkaasti supistetulla hallinnolla vastuu terveyspalveluista.
Orpon/Purran hallituksella ei ole kykyä, yksimielisyyttä eikä aikaakaan hoitaa maaliin toista lässähtänyttä uudistusta: kuntien valtionosuuksien epäkohtien korjaamista.
Parlamentaarinen työryhmä ja eduskuntavaaleihin valmistautuvat puolueet voisivat ottaa tavoitteekseen ratkoa yhdessä näitä toisiinsa liittyviä kansalaisten, maakuntien ja kuntien kannalta elintärkeitä asioita.
Kun sote-uudistus toteutettiin, kuntien rahoitus keveni yleisesti. Valtionosuudet jakautuvat kuitenkin hyvin epäoikeudenmukaisesti.
Suomen rikkain kunta, Kauniainen, saa valtionosuutta 2 178 euroa/asukas, kun keskiarvo on 725 euroa (Yle 26.3.2025). Kauniaisten veroprosentti on 4,7 prosenttia, kun vähemmän valtionosuutta saavilla kunnilla veroprosentti on 9–10 seutuvilla.
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen toteaa, että uudistus on välttämätön, mutta aika loppui eikä hallituksessa saatu sopua.
Nämä kaksi uudistusta liittyvät saumattomasti toisiinsa. Valtion rahoitus terveydenhoitoon, niin perusterveydenhoitoon kuin erikoissairaanhoitoon, tulee turvata. Kun sosiaalitoimi siirrettäisiin kuntiin, hyvinvointialueiden hallintokustannukset voitaisiin minimoida.
Demokraattisesti valittu valtuusto ja suppea – alle kymmenen jäsenen – hallitus riittäisi. Ammattitaitoisten, lääkäri- ja hoitohenkilökunnan muodostamien asiantuntijaryhmien voimin tulisi hoitaa käytännön asiat.
Sosiaalitoimi eli lasten, vanhusten ja vammaisten hoito, on kuulunut kunnille vuodesta 1865 alkaen. Asiat on aina hoidettu ihmisläheisesti, paikalliset olot jopa henkilöt tuntien. Totta kai hoidon kustannukset johtaisivat siihen, että samalla pitäisi tehdä oikeudenmukainen valtionosuusuudistus.
Veroäyrin hinnan tarkistuksiin myös jouduttaisiin, mutta sekin ymmärrettäisiin, jos iäkkäät ihmiset hoidettaisiin lähellä eikä Pihtiputaalta ja Pihlajavedeltä vietäisi mummoja ja pappoja Jyväskylään.
Osmo Kärkkäinen
87-vuotias emerituskaupunginjohtaja ja tietokirjailija
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/