Lukijalta: Poikittaisrata maakuntien ja huoltovarmuuden pääradaksi
Suomen leveimmälle kohdalla on rakennettu Poikittaisrata Pohjanlahden Porin, Kaskisten ja Vaasan satamista Haapamäen risteysaseman kautta Jyväskylän ja Pieksämäen reittiä Karjalan radalle sekä Joensuuhun että Savonlinnan kautta Parikkalaan.
Poikittaisrata yhdistää viisi pituussuuntaista rataamme (uusi ja vanha Pohjanmaan, Keski-Suomen, Savon ja Karjalan) kymmenen maakunnan vaikutusalueella toiminta- ja toimitusvarmaksi rataverkostoksi, mikä nyt tosiasiassa maastamme puuttuu. Tämä vie elinkeino-, talous- , opetus- ja kulttuurielämän edellytyksiä pois maakuntien Suomesta.
Maakuntien vihreiden metsien Suomi kuitenkin köyhtyy ja kuihtuu, väki kunnissa vähenee, palvelut kaikkoavat ja Suomen tasapuolinen kehitys ei sanoista ja projekteista huolimatta toteudu.
Politiikka on vuosikymmeniä ajanut vain yhteyksiä pääkaupunkiin, mikä on toki tärkeää. Maakuntien keskinäinen vuorovaikutus on lähes täysin unohdettu länsi–itä–länsi-suunnassa.
Poikittaisrata Porista Parkanon kautta Haapamäen risteysasemalle on vain osin käytössä. Laajavaikutteiseksi suunniteltu ja rakennettu kokonaisuus ei toimi.
Samoin henkilöliikenteen junaliputkin esimerkiksi Vaasasta Joensuuhun myydään Tikkurilan kautta, kun yhtenäinen ja suorin junamatka ei ilman yöpymistä reitillä onnistu.
Maakuntien ja niiden yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, eri oppilaitosten, keskussairaaloiden, kulttuurielämän ja ihmisten kanssakäyminen ei toteudu, kun junaliikenne ei mahdollista tätä. Myös toimiva linja-autoliikenne alkaa olla menneisyyden muistoa kokonaisuuden osalta.
Haluan keskustan maakuntien ykköspuolustajana nostavan Poikittaisradan maamme logistiseksi pääradaksi ja kaikkein kiireellisemmäksi raideinvestoinniksi.
Tämä merkitsee vain nyt käyttämättömänä pätkivien Pori–Niinisalo- ja Haapamäki–Parkano-osuuksien sekä Savonlinnassa Laitaatsillan uudelleen rakentamista. Silloin laaja kokonaisuus toimisi, koska rata Vaasan satamasta Haapamäen risteysaseman kautta Joensuuhun jo toimii.
Kun haluan Poikittaisradan kokonaisuudesta maamme logistisen pääradan, on tarpeen myös sähköistää se vielä nyt sähköistämättömiltä osuuksiltaan. Nyt on sähköistetty osuudet Vaasa–Seinäjoki ja Jyväskylä–Pieksämäki.
Kokonaisuutta vahvistaisi myös Seinäjoki–Kaskinen-radan kunnostaminen ja myös lyhyen osuuden Perälä (Teuvan kunnassa) –Kristiinankaupunki uudelleenrakentaminen aiemmassa ratakäytävässä.
Näin Pohjanlahden rannikolta avautuisi maakuntien Suomeen mitä mielekkäin logistinen päärata maamme leveimmällä kohdalla monista satamista.
Pohjanlahden ylitys voi normaalien laivojen rinnalla tapahtua myös junalautoilla, jolloin vältytään välilastauksilta satamissa. Eri raideleveydetkään eivät haittaa, koska muun muassa Suomen Kiskokalustotehdas on kehittänyt automaattisen telien leveyden vaihtomenetelmän.
Pohjanlahden ylityksen jälkeen Skandinaviasta avautuvat jo nykyiset pian myös uudet logistiset yhteydet manner-Euroopan reiteille Välimeren moniin eri satamiin. Nopeimmillaan tavara itäisestä Suomesta voisi olla kahdessa vuorokaudessakin Välimeren rannalla!
Poikittaisrata mahdollistaisi Suomesta Pojanlahden ylityksen jälkeen Keski-Ruotsin ja Keski-Norjan kautta yhteyksiä länteen Brittein saarille ja transatlanttiset yhteydet Amerikkaan monista Norjan rannikon valtamerisatamista.
Maakuntien Suomi saisi Poikittaisradan avulla aivan uudet mahdollisuudet sekä kotimaassa että laajalti kansainvälisesti eri suuntiin.
Mitä vaikutuksia tällä olisi maakuntien elinvoimalle? Väitän, että Poikittaisrata loisi aivan yllättäviäkin mahdollisuuksia, joita nyt ei huomata.
Suomen laaja-alaisen huoltovarmuuden kannalta Poikittaisrata itäisestä Suomesta Haapamäen risteysaseman kautta Pohjanlahden rannikon moniin eri satamiin on mitä kiireellisin välttämättömyys ohi kaikkien muiden ratainvestointien.
Jos Itämerellä olisi ajomiinavaara, tuskin mikään kaupallinen meriliikenne olisi enää mahdollista Suomeen ja Suomesta.
Sotilaat toki voivat liikkua, vaikka tappioita ja menetyksiä tulisikin, mutta kauppalaivojen kannalta tilanne on ihan toinen, ja Suomi on tässä suhteessa saari.
Siksi tarvitsemme Poikittaisradan Haapamäen risteysaseman kautta ja sen mahdollistaman merilogistiikan sillan mitä pikaisimmin Skandinaviaan ja eteenpäin.
Suomen huoltovarmuuden takaaminen on nyt mitä tärkein asia kaikkien toimintojen kohdalla. Olemme nyt valitettavasti yhteiskuntana paljon haavoittuvampi kuin viime sotien aikana. Tuolloin olimme puutteissakin hyvin omavaraisia.
Raidelogistiikan merkitys nousisi poikkeusoloissa paljon merkittävämmäksi kuin normaaliolissa.
Nyt normaalioissa Poikittaisrata poistaisi sekä maanteiden että rautateiden ruuhkia tehokkaasti suhteellisin pienin investointikustannuksin, mutta erittäin suurin tuloksin.
Koko Suomelle ja maakuntien Suomelle erityisesti esittämäni Poikittaisrata avaisi kaikkeen menestykseen ”uudet mahdollisuudet ja tiet”.
Lauri Oinonen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/