Lukijalta: Kuuleeko hallitus kansalaisten hätähuutoja?
Talouspolitiikan arviointineuvoston arvion mukaan hyvinvointialueiden talouden sääntely ei toimi kovin hyvin. Hyvinvointialueiden tulisi kattaa kahtena ensimmäisenä vuotena kertyneet alijäämät vastaavilla ylijäämillä vuoden 2026 loppuun mennessä.
Keskeisten palvelujen turvaamisen kannalta olisi järkevämpää, että hyvinvointialueet voisivat jakaa menosäästöt pidemmälle ajanjaksolle. Hallituksen on syytä harkita tällaisen lisäjouston tarjoamista tilapäisesti. Sen ei tarvitse tarkoittaa valtion rahoituksen kasvattamista pidemmällä aikavälillä.
Johtavat ministerit toteavat, että nykyinen laki, joka vaatii alijäämien kattamista vuoden 2026 loppuun mennessä, on olennainen osa taloudellisia kannustimia. He siis vaativat, että hyvinvointialueiden on onnistuttava kustannusten kasvun hillinnässä ja että hallitus ei aio muuttaa lakia.
Uutisten mukaan Etelä-Karjalan hyvinvointialue on tekemässä kantelun oikeuskanslerille hyvinvointialueiden rahoituslain talousnormiston ja järjestämisvastuuta määrittävän lainsäädännön ja jopa perustuslain edellyttämän sote-palvelujen järjestämisvastuun välisestä ristiriidasta.
Hyvinvointialue kysyy, kumpaa lakia on noudatettava: perustuslakia vai hyvinvointialueiden rahoituslakia? Kun toista lakia noudattaa, toista lakia rikkoo.
Osa myös muiden hyvinvointialueiden päättäjistä pyytävät maan hallitukselta lisäaikaa alijäämien kattamisvelvollisuuteen ja mahdollisuutta siihen, että lakisääteiset palvelut voidaan turvata. Kuuleeko heitä kukaan?
Monien kokeneiden talousoppineiden kanta on myös se, että hyvinvointialueiden alijäämien kattamisvelvoite on liian tiukka ja epärealistinen. Nykyinen aikataulu ei anna riittävästi joustoa hyvinvointialueille, mikä vaikeuttaa niiden kykyä tarjota laadukkaita palveluita.
Hallituksen tulisi harkita lisäajan myöntämistä alijäämien kattamiseen, jotta hyvinvointialueet voivat sopeutua paremmin taloudellisiin haasteisiin.
Vanhukset odottavat koteihinsa varastoituina palveluja, jotka lainsäädäntömme heille takaa. Muistisairas vanhus odottaa turvallista asuinpaikkaa ympärivuorokautisen hoidon yksikköön, mutta hyvinvointialueet eivät niitä pysty tarjoamaan, vaikka lainsäädäntö sitä niiltä edellyttää.
Jokainen pystyy toteamaan, että vanhuksen paikka ei ole enää kotona ja hän on sinne säästösyistä johtuen varastoitu. Myös monet muut sairaat ja apua tarvitsevat kansalaiset odottavat apua jonoissa. Kuuleeko heitä kukaan?
Tunnetun iskelmän sanoin kyselevät myös apua tarvitsevien lähimmäistemme hoitajat: ”Kuuleko yö, kuuleko taivas, tähtivyö? Kun uusi aamu jossain oven kiinni lyö ja kohti valoa ja kohti uutta päivää ajatus vie? Odotan niin!”
Vaalien alla luvataan yleensä huolehtia ainakin lapsista ja vanhuksista, mutta kevään kunta- ja aluevaalien lähestyessä näyttää lupausten ovi menevän kiinni jo ennen vaaleja.
Päivi Inberg
SuPerin puheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/