Lukijalta: Keskittämispolitiikalle on vaihtoehto
Elämäni kulkee tällä hetkellä kahden asuinpaikan väliä: Kuusamon ja Vantaan. Viisitoista vuotta pääkaupunkiseudulla on opettanut paljon siitä, miten Suomea johdetaan ja millaisia valintoja poliittiset päätökset heijastavat.
Nyt elämä on antanut mahdollisuuden palata ainakin osittain kotiseudulle, mutta yrittäjänä puolet toimeentulosta on edelleen hankittava Kehä III:n varrelta. Tämä kaksoiskuntalaisuus näyttää konkreettisesti, miten erilaisia todellisuuksia Suomi pitää sisällään.
Olen toiminut kahteen otteeseen kansanedustajan ja europarlamentaarikon avustajana ja ollut muutenkin mukana politiikan arjessa ja kuvioissa. En kansanedustajana, vaan taustalla – siellä, missä päätöksiä valmistellaan ja arvovalinnat tehdään.
Politiikan sisäpiirissä ja taustalla toimiminen on mielenkiintoista, opettavaista ja antaa realistisen käsityksen siitä miten päätökset syntyvät. Politiikan linjoihin vaikutetaan parhaiten eduskunnasta käsin kansanedustajana, toinen tapa on vaikuttaa puolueen linjoihin ja ohjelmiin.
Keskustanuorten ensimmäinen ulkomaanmatkani oli matka Kööpenhaminaan Ilmastokokoukseen vuonna 2008. Tämä avarsi näköalaani siitä, että elämme keskellä globaalia maailmaa ja meillä on yhteinen maapallo ja luonto.
En ole viherhippi, mutta silti arvostan puhdasta luontoa, vettä ja maastoja. Samoin arvostaa todennäköisesti suurin osa suomalaisista ja maailman ihmisistä.
Euroopan parlamentissa työskentely opetti, että politiikka on nykyään monesti myös kansainvälistä ja kansainvälisiin asioihin vaikuttamista, myös kansanedustajan roolissa.
Puolueessa vaikuttaminen on avannut silmäni siihen, että puolueiden johtajat ja avainhenkilöt ovat samanlaisia ihmisiä kuin me kaikki muutkin. On tärkeää luoda yhteyksiä politiikan avainhenkilöihin ja muihin vaikuttajiin. Ihmissuhdetaidot ovat keskeinen osa kansanedustajan osaamista.
Puhe ja puhuminen ovat myös tekoja ja puheet johtavat monesti myös tekoihin. Tämä kannattaisi erityisesti tietyn puolueen edustajien muistaa, kun puhutaan ja arvioidaan muita ihmisiä ja kansallisuuksia.
Näköalapaikka on opettanut, että poliittinen päätös ei ole koskaan vain tekninen ratkaisu. Se on aina myös arvovalinta, johon vaikuttavat ihmisen oma elämä, kokemus, aate ja taustaryhmän odotukset.
Nykyisen hallituksen linjassa näkyy vahva usko siihen, että Suomea rakennetaan suurten kasvukeskusten ehdoilla. Pohjois- ja Itä-Suomi näyttäytyvät helposti resurssivarantoina, joista ammennetaan työvoimaa, energiaa ja luonnonvaroja etelän tarpeisiin.
Samalla unohdetaan, että nämä alueet ovat paljon enemmän kuin lomakohteita tai raaka-ainevarastoja. Ne ovat koteja, yhteisöjä ja elinvoimaisia seutuja, joilla on omat vahvuutensa ja mahdollisuutensa – jos ne vain halutaan nähdä.
Keskittäminen ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen valinta, ja siksi sille on myös vaihtoehto. Koko maan kehittäminen ei tarkoita menneisyyteen takertumista, vaan tulevaisuuden rakentamista niin, että jokaisella alueella on mahdollisuus kasvaa omista lähtökohdistaan.
Se tarkoittaa toimivia liikenneyhteyksiä, saavutettavia palveluja, koulutuksen turvaamista ja sitä, että yrittäminen on mahdollista myös siellä, missä välimatkat ovat pitkiä mutta yhteisöt vahvoja.
Tulevissa eduskuntavaaleissa ratkaistaan, millaista Suomea haluamme rakentaa. Jatkuuko suunta, jossa painopiste on yhä vahvemmin isoissa kasvukeskuksissa? Vai valitaanko linja, jossa koko maa pidetään elinvoimaisena ja asuttuna – ei vain kartalla, vaan myös päätöksenteossa?
Keskittämispolitiikalle on vaihtoehto. Se vaihtoehto on Suomi, jossa jokaisella alueella on arvo itsessään, ei vain muiden tarpeiden täyttäjänä.
Iikka Kantola
yrittäjä, kaksoiskuntalainen
Kuusamo / Vantaa
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/