Lukijalta: Kannatusnousua odotellessa
Keskusta valmistelee uutta ohjelmaluonnosta. Se sisältää paljon asioita, joita voidaan kannattaa. Olisiko puolueen kuitenkin syytä keskittyä tämän päivän kansalaisia kurittaviin aiheisiin ja jättää maailman syleily vähemmälle?
Ainakin ohjelman tulisi olla lyhyt ja naseva. Eivät kansalaiset jaksa enää pitkiä tekstejä lukea. Sen tämä klikkausmaailma on saanut tehokkaasti vietyä läpi aikuisesta pienimpään natiaiseen asti.
Yksi niistä lienee energiatuotannon rakentaminen ”vihreän siirtymän” nimissä lähes yksipuolisesti tuulivoiman varaan.
Tuulienergian lobbarit väittävät, että talvella tuulee hyvin ja tuulivoima täyttää energiatarpeen. No, viime viikkoina on nähty tämäkin todellisuus. Siellä ne seisovat lavat jäässä toimettomina. Sähkön hinta pilvissä.
Nimellistehon korostukseen perustuva tuuliteollisuus on osoittautunut huonoksi rengiksi. Se on ottanut isännän vallan valtiovallan suojeluksessa syrjäyttäen muun energiatuotannon halukkaaksi apurikseen.
Dioksiinijätteitä tuodaan ulkomailta kasvavassa määrin, koska kotimainen turve katsottiin uusiutumattomaksi. Suureen ääneen puhuttu Suomen energian huoltovarmuus on vain kuin hiilinielulaskenta, oletuksia täynnä. Olemme perin juurin riippuvaisia Norjasta ja Ruotsista.
Sekä tuulituotanto että naapurimaiden siirtoenergialinjat ja sinne tänne ripotellut datakeskukset vaativat siirtolinjoja, jotta saadaan niille sähköä. Tuottavat metsät tuhotaan tuottamattomiksi metsälöiksi.
Tämä kertoo siitä, että Suomesta puuttuu kokonaistaloudellinen suunnittelu. Se on ulkoistettu pörssiyhtiöille, jotka kyllä osaavat kustannuslaskennan paremmin kuin valtiovalta.
Kirsikaksi kakun päälle kehitellään tehomaksua tavallisille kuluttajille, eli suuria energiavirtoja käyttäville yrityksille räätälöidään kompensaatiot ja kansa maksaa ne korkeina ja moninaisesti verotetuilla sähkölaskuilla.
Sähkön hinta tulee porrastaa alueittain ja laittaa sähkölle kattohinta kotitalouksille kuten esimerkiksi Norjassa. Pohjois-Suomessa hinta olisi matalin, koska tulotasokin täällä on matalampi kuin etelässä.
Toinen asia koskee telefirmojen oikeutta ajaa alas puhelinverkkoja varmistamatta, että alueella toimisi edes jokin (2G, 3G) verkko. Telefirmat vaativat, että asiakas alkaa rakentamaan mastoja puhelimensa toiminnan varmistamiseksi. Turvallisuus ja huoltovarmuus koskee siis vain taajamissa asuvia.
Juhlapuheissa puhutaan kaikkien mukana pitämisestä, mutta todellisuus on ihan muuta. Tällainen toiminta varmimmin rakentaa vastakkainasettelua.
Kolmas asia koskee vastuuta. Yltiöliberalismin yksilöoikeuden korostukset ja tulokset nähdään. Vastuu on ulkoistettu kunnille, valtiolle, omavalvontaan ja EU:lle. Vuosikymmeniä on puhuttu vain oikeuksista ja vastuu jätetty muille. Keskustankin on syytä alkaa palata juurilleen ihmisten arjen asioiden puolueeksi.
Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos aiotaan kannatusta saada hinattua 13–15 prosentista ylöspäin.
Muuten. Kuinkahan yhteiskunnan toimintojen käy, jos kantaverkko jostain syystä kaatuu? Espanja esimerkkinä.
Timo Kemppainen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/