Kulttuuria ja muuta matematiikkaa
”Kulttuurialalla työskentelevänä törmään silloin tällöin kysymykseen: onko työlläsi merkitystä? Kulttuurilla on valtava merkitys yhteiskunnassamme”, kirjoittaa Oulun Musiikkijuhlien vt. toimitusjohtaja ja oopperalaulaja Maria Mannermaa kolumnissaan ”Kulttuuri on voimavara” (Viikon vieras / Forum24 8.11.2023).
Myös vanha kulttuuri, matematiikka, on valtava voimavara. Kulttuuripiireissä matematiikan merkitys on ilmeisesti niin itsestään selvää, ettei sitä mainita erikseen, kuten musiikkia, tanssi, kuvataidetta, kirjallisuutta ja teatteria.
Sanaa matematiikka ei löytynyt Mannermaankaan kolumnista. Niinpä kokeilin vanhaa kikkaani ja korvasin kolumnin sanan kulttuuri sanalla matematiikka. Kun muotoilin tekstiä hiukan, syntyi tieteiden kuningattaresta ihan kelvollinen kirjoitus.
”Mä tykkään siitä niin, että halkeen”, soi pitkään ja hartaasti Radio Suomen kanavalla. Sanat osuivat hyvin ajatuksiini. ”Huomenna kaikki on paremmin”, luvataan myös usein samalla kanavalla. Tuota on vaikea uskoa, kun sitten kuuntelee Ylen runsaan musiikkitarjonnan välien jutustelua.
Kulttuurin runsas tarjonta on tehnyt ihmisistä passiivisia vastaanottajia. Kun olin lapsi ja nuori, kulttuurin järjestäjiä olivat koulujen opettajat. Koska työttömyyskorvauksia ei ollut, pohjoissavolaisiin pitäjiin saatiin opettajia, jotka toivat kulttuurielämyksiä pääkaupunkiseudulta.
Keskikouluaikaisista esiintyjistä muistan Ella Erosen, Eino Hyyrysen ja Yrjö Jyrinkosken. Hyyrysen poika Pertti oli sitten ensimmäisiä matematiikan opettajiani Oulun yliopistossa.
Oopperasta nautittiin jo keskikoulussa ja hoilattiin sanoja viikkokaupalla. Kulttuuria tehtiin talkoilla. Opettajat ohjasivat näytelmiä ja tanhuja. Kouluilla oli kirjastot ja sanomalehti tuli jokaiseen kotiin.
Lukutaitoa rapautetaan nykyään yhä kiihtyvämmällä vauhdilla. Lapset ja nuoret eivät keskity lukemaan. Siitä pitävät huolen pelit ja TikTok, joihin jopa opettajat ovat hurahtaneet.
Matemaattisella alalla työskennelleenä ja jo vuosia matematiikan hyväksi talkootyötä tehneenä olen tottunut matematiikkaa ja työtäni vähätteleviin kysymyksiin ja kommentteihin. ”Vanhuudenhöperö” saa monenlaista neuvoa:
”Etkö Alli tosiaankaan ymmärrä, miten lapsellista käyttäytymisesi on. Oletko huomannut, että edes sinun fb-kaverisi eivät ”tykkää” jutuistasi? (…) Tunnen melkein kaikki sinun siskosi ja veljesi ja väitän, että myös he häpeäisivät sinun käytöstäsi, jos tietäisivät, miten käyttäydyt. Olet jo vanha ihminen, rauhoitu ja etsi miehesi kanssa joku erilainen harrastus, ”sellainen yhteinen”(…) ”Teet itsestäsi niin naurettavan.”
”Olemme sota-ajan sekundaa”, luki Kuopiossa ilmestyneessä Kansan Sanassa penkkarikuvamme alla. Eväät lapsuudestani eivät siis olleet hääppöiset. ”Vanhuudenhöperö”-nimityksen sain kuulla jo vuosia sitten. Niinpä yritän pitää päätäni kunnossa matematiikan avulla.
”Kaikkein köyhin on sellainen ihminen, jolla ei ole tehtävää.” – Albert Schweitzer
Tuohon vedoten laitan tehtävän: Miten jaat neliönmuotoisen isänpäiväkakun 7 herkuttelijalle niin, että jokainen saa yhtä ison palan ja yhtä paljon reunaa?
Alli Huovinen
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/