Voiko uusiutuvasta tulla uusiutumatonta?
Yhä laajenevat yhteiset sähkömarkkinat ovat hyvä asia normaaleina aikoina.
Markkinapaikalla Norjassa, Nord Poolissa, sähkön tarjonta ja kysyntä kohtaavat edullisuusjärjestyksessä. Kun halvimmat sähköerät eivät riitä kysyntään, mennään aina kohti kalliimpaa. Ja kaikkein kalleimmat erät määräävät sitten sen tason, mille hinta asettuu.
Sodan seurauksena kaasu ei nyt virtaa suurille kaasunkäyttäjille, Saksalle ja muille niin kuin ennen. Tämä se näkyy hinnoissa. Kaasun hinta on noin kymmenkertainen alkuvuoden tasoon verrattuna. Kun kutakuinkin kaikkialla Euroopassa viimeiset sähköerät tuotetaan markkinoille kaasulla, myös sähkön hinta on noussut pilviin.
Julmaa tässä on se, että tämä vitsaus ulottuu niihinkin maihin, jotka eivät kaasua sähkön tekemiseen juurikaan käytä, kuten Suomeen. Kohtuutonta on myös se, että tässä pelissä toiset sähköntuottajat käärivät suuria voittoja ja toiset ajautuvat vaikeuksiin. Aina maksajana on kuitenkin kansa.
Kaasun ja sähkön keskinäinen yhteys pitää saada poikki. Markkinoiden omin toimin se ei tapahdu. Julkisen vallan on ”tultava kehiin”. Tarvitaan EU:n yhteisiä toimia ja sen lisäksi kansallisia toimia. Kattohinta kaasulle, tuottokatto sähkölle ja ansiottoman arvonnousun leikkaus ovat muutama esimerkki toimista, joita nyt mietitään EU:ssa ja jäsenmaissa.
Samaan aikaan kun energiapula uhkaa kurittaa EU-maita kovin ottein, Euroopan parlamentti äänestää ensi viikolla niin sanotusta RED II:sta eli uusiutuvan energian direktiivistä. Äänestykseen tulevan kompromissiesityksen mukaan lähes kaikki puuperäiset raaka-aineet määriteltäisiin jatkossa energiakäytössä uusiutumattomiksi.
Puuta saataisiin käyttää sähköntuotantoon vuodesta 2022 eteenpäin vain vuosien 2017–2022 keski-arvotason verran. Sen ylimenevää osuutta ei katsottaisi enää uusiutuvaksi. Lisäksi metsäbiomassan käyttöä ei laskettaisi enää lainkaan uusiutuvaksi energiantuotannossa vuoden 2030 loppuun mennessä.
Esitys on käsittämätön, vailla luonnontieteellistä perustelua. Sen ajajat eivät ymmärrä, että kaadettavan puun tilalle kasvaa uusi puu. Siitä seuraava askel on määritellä puu fossiiliseksi raaka-aineeksi, josta maksaisimme rahassa paljon. Vaikka puun käyttöä ei siis suorastaan kiellettäisi, olisi sen uusiutumattomaksi määrittely valtava tappio ja menetys.
Suunnilleen sama päättömyys koskee myös tiettyjen biologista alkuperää olevien jätteiden käyttöä tai vesivoiman käyttöä.
Euroopan parlamentin ensi viikolla suorittamaa äänestystä kannattaa nyt kaikkien seurata tiukasti.
Euroopan keskuspankki nostanee tänään ohjauskorkoaan. Inflaation hillitsemiseksi se on välttämätöntä. Ratkaisu vauhdittaa kuitenkin talouden kääntymistä alamäkeen. Suomen mahdollisuudet ovat luonnonvaroista, uusiutuvista ja uusiutumattomissa sekä ennen muuta osaamisessa ja koko maan ja kansan mukana pitämisessä.
