Miten EU vastaa uusiin haasteisiin?
Yksi EU:n tulevista haasteista on kysymys EU:n laajentumisesta, toinen perussopimuksen uudistamisesta. Nämä asiat ovat olleet ensin EU:n tulevaisuuskonferenssin pöydällä, nyt myös Euroopan parlamentin.
Valmistellut ehdotukset ovat radikaaleja. EU:n jäseneksi pyrkii erilaisella ehdokasstatuksella 8–10 valtiota lähinnä Balkanin alueelta, sekä Turkki ja Ukraina.
Hakijajoukon todellinen valmius täyttää jäsenyydeltä vaadittavia ehtoja on kirjava. Demokratia, vapaudet, oikeusvaltioperiaate, hallinto ja korruptoitumattomuus ovat esimerkkejä asioista, jotka ovat harvalla ehdokkaalla kunnossa.
EU:n edellisen laajentumisen virheitä ei pitäisi nyt tehdä. Hakijoiden on tehtävä välttämättömät kotityöt ensin. Ukrainan kynnys voi olla hieman, mutta vain hieman, matalampi.
Laajentuminen on paljossa poliittinen ratkaisu, mutta on se sitä myös taloudellisesti. Se voi nostaa esimerkiksi Suomen nettomaksut ainakin kaksinkertaiseksi.
Ehdotukset perussopimusten muuttamiseksi ovat radikaaleja.
Yksimielisyydestä kaikessa päätöksenteossa luovuttaisiin ja uusi määräenemmistämenettely tulisi tilalle. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa se onkin mielestäni ok, mutta kaikessa ei.
Demokratian vahvistamiseksi valmistelijat ehdottavat muun muassa Euroopan parlamentin roolin vahvistamista unionin budjetista ja kauppapolitiikasta päättämisessä. Olen kovasti epäileväinen. Ratkaisu kävelisi uudella tavalla jäsenmaiden yli. Pienemmille maille jäisi helposti maksumiehen rooli.
Mahdolliseen laajentumiseen viitaten esitetään, että komission kooksi tulisi 15 jäsentä. Pienemmät maat saisivat vain pitkän kierron jälkeen oman komissaarin. Ei hyvä.
Mahdotonta on hyväksyä myös esitystä toimivallan muuttamisesta niin, että EU:n yksinomaiseen toimivaltaan siirrettäisiin nyt muassa ympäristö- ja biodiversiteetti.
Jaetun toimivallan piiriin tulisivat nyt muun muassa metsätalous, kansanterveys, teollisuus ja koulutus. Siinä menisivät metsät ja tulisi suvereniteettirahasto ynnä muut.
Euroopan parlamentti äänestää osaltaan näistä esityksistä marraskuussa. Viime kädessä näissä asioissa jäsenmaat päättävät, mitä hyväksytään. Uskon, että Suomessa hallitus ja eduskunta ovat Suomen ja EU:n asialla, eivätkä vain EU:n asialla.