Kansalaispalvelukselle saattaisi löytyä laajaa tukea
Suomenmaa tarjosi alkuvuodesta keskustan toiminnanjohtajille mahdollisuuden kirjoittaa blogia ja sain lopulta tämän ensimmäisen kirjoitusvuoron.
Koronapandemia johti kohdallani määräaikaiseen lomautukseen toiminnanjohtajan työstä. Käytin lomautusaikani pitkälti metsätöiden parissa Pohjois-Karjalassa. Metsätöitä tehdessä oli hyvin aikaa pohtia yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja niiden merkityksiä.
Näen, että pandemian jälkeinen maailma saattaisi tarjota oivallisen tilanteen tarkastella kansalaispalvelusta Suomessa uudella tapaa.
Entä jos kansalaispalvelus koostuisi vaikka kolmesta vaihtoehtoisesta polusta: asevelvollisuus, ympäristökriisinhallinta ja siviilikriisinhallinta? Mallissa tietty osa ikäluokasta kävisi edelleen asevelvollisuuden polun.
Kun samassa yhteydessä kansalaispalvelus laajennettaisiin koskemaan myös naisia, ei sodanajanvahvuus laskisi, vaikka palvelun sisällön vaihtoehtoisuus kasvaisi.
Nykyisessä muodossa olevaa siviilipalvelusta ei enää tarvittaisi. Tasa-arvon ja yhtäläisyyden kannalta on vaikeaa perustella ainoastaan miehiin kohdistuvaa asevelvollisuutta.
Tasa-arvon ja yhtäläisyyden kannalta on vaikeaa perustella ainoastaan miehiin kohdistuvaa asevelvollisuutta.
On selvää, että turvallisuus tulee nähdä sotilaallisuutta laajempana käsitteenä.
Suomessa ei ole ollut laajoja ympäristökatastrofeja, mutta se ei tarkoita, etteikö niihin olisi syytä varautua. Maailmalla luonnonkatastrofit kuten; merenpinnan nousu, tulvat, kuivuus, hirmumyrskyt, pyörremyrskyt, tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset ja metsäpalot ovat luoneet laajoja ongelmia.
Suomessa olemme toki turvassa monelta luonnonkatastrofilta, mutta esimerkiksi tulvat tai metsäpalot saattavat yleistyä myös Suomessa ilmaston muuttuessa.
Vuoden 2015 kansainvaellus Euroopassa ja vuoden 2020 koronapandemia ovat kaksi esimerkkitapausta turvallisuuspoliittisten uhkien monipuolistumisesta myös meillä Suomessa.
Kun kansalaispalvelus sisältäisi siviilikriisinhallinnan ja ympäristökriisinhallinnan tehtäviä kansalaispalveluksen poliittinen tuki kasvaisi suhteessa nykyiseen asevelvollisuuteen.
Uudistukselle voisi olla mahdollista saada hyvin vahva parlamentaarinen tuki yli puoluerajojen. Samalla kun uudistuksella vastattaisiin monipuolisemmin nykyisiin ja tulevaisuuden uhkakuviin – uudistus vahvistaisi Suomen edellytyksiä jatkaa edelleen historiallista Paasikivi–Kekkosen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan jatkumoa.
Kaikkia nuoria suomalaisia koskevana kansalaispalvelus voisi olla tervettä isänmaallisuutta, kansalaisten yhdenvertaisuutta, kansanterveyttä ja yhteisöllisyyttä tukevaa.
Olen tervehtinyt ilolla puolustusministeri Antti Kaikkosen ja Elisabeth Rehnin avauksia aiheesta. Kannustan ministeri Kaikkosta olemaan vielä visionäärisempi ja rohkeampi avauksissaan.
