Kaustisen Iivari
Hajautettu puoluekokous on aiheuttanut minulle järjestelyineen ja ennakkoilmoituksineen niin harmaita hiuksia, kuin ihan varovasti hiipivää innostuneisuutta.
Meidän etäkokouspaikaksemme valikoitui Kaustisen Kansantaiteenkeskus. Hulppeat puitteet toivottavasti korvaavat edes hiukan ympäri Suomen kerääntyvien ystävien fyysisen läheisyyden puutteen.
Kaustinen vahvana kulttuuripitäjänä edustaa osaltaan keskipohjalaista perimää, siksikin uskon sen olevan tähän hetkeen hyvä valinta ja hengennostattaja. Kaustinen on myös vähän kuin mini-Keskusta.
Siellä on hiukan änkyrä persusiipi, joka saa ulkopuolella keulakuvineen paljon huomiota, mutta sisäpuolella tiedetään, ettei keisarilla kummoisia vaatteita ole.
Kaustisella näkee kansanmusiikkijuhlien aikaan vähintään yhtä paljon kansallispukuja kuin puoluekokouksessa ja juhlakulkue kulkee kylänraitilla ihasteltavana.
Viimeksi juhlakulkuetta vielä johti komea ja upealuontoinen suomenhevonen Kaustisen Iivari. Iivari lähti loppukesästä vihreämmille laitumille ja veturi on toistaiseksi poissa.
En tiedä löytyykö uusi vankkurin vetäjä samalta tallilta kuin Iivari ja onko asiasta käyty edes keskusteluja vielä. Samaa rotua varmasti seuraajakin on.
Keskustalta ei keskustelua puutu, eikä innokkaita vetureita. Hihkuvat ja puhkuvat lähes pitelemättöminä pilttuissaan radalle laskemista odotellen. Toinen toistaan verevämpiä, perinteikkäitä tai uutta linjaa edustavia. Samaa aatetta edustavia heimosiskoja ja – veljiä kuitenkin.
Heidän ja meidän kaikkien muidenkin olisi syytä katsoa Kaustisen juhlakulkueen marssia kokonaisuutena.
Sillä on selkeä suunta, juhlien keskuspaikka, jossa odottaa yltäkylläiset pidot ja yhteinen ilon vietto. Iivarin perässä marssi varsin kirjava joukko. Näppäripelimannit Järvelän Maunon kanssa.
Tulevaisuuden toivot, joilla vielä viulun jousi toisinaan kaverin korvassa, toisinaan maahan piirtämässä. Tanhuryhmät kirjavissa kansanpuvuissaan, monin eri vivahtein. Virtuoosit, huippulahjakkaat yksilöt. Ulkomailta tulleet vierailijat ja mistä tahansa matkan varrelta mukaan liittyneet.
Lujahermoinen Iivari jatkoi varmalla käynnillä koko matkan kulkuaan. Tien varressa satoja, jollei tuhansia silmäpareja. Ei se sivuille pälyillyt, hidasti välillä, että pysyi venyvä häntä mukana ja johdatti koko väen yhteiseen päämäärään festivaaliareenalle.
Festivaalit jatkui esityksiä seuraten, toinen toiselta oppien, perintöä ja uutta yhteen kerien. Iivari ei itsestään paljon meteliä pitänyt, käveli takaisin kuljetuskoppiin ja työnsi turpansa tarjolle asetettuun appeeseen.