Maalaisjärkeä lupien hakemiseen

Lupahallinto hidastaa potentiaalisia investointeja jopa miljardien eurojen edestä. Savottaan ryhdytään selvittämällä, miten asiaa hoidetaan muissa maissa.

Suomessa on ympäristöluvanvaraisia tuotantolaitoksia väkilukuun suhteutettuna 3–7 kertaa enemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Useimmissa Euroopan unionin maissa ympäristöluvan vaativia laitoksia on aiemmin ollut huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Lupamenettelyjen määrää on muualla onnistuttu vähentämään erilaisilla hallinnon keventämishankkeilla.

Suomen tuotantolaitoksista valtion viranomaisten valvomia on noin 6 500 ja kuntien toimivaltaan kuuluvia hieman alle 14 000. Ylivoimaisesti suurin osa luvanvaraisista kohteista on eläinsuojia tai kalankasvatuslaitoksia.

Johtamassani ympäristöministeriössä asiaan on tartuttu.

Viime vaalikaudella toteutetussa ensimmäisessä vaiheessa noin 3 000 eläinsuojaa ja noin 300 turkistarhaa poistui ympäristöluvanvaraisuudesta kokonaan. Samalla noin 800 aluehallintovirastojen luvittamaa ja ELY-keskuksien valvomaa eläinsuojaa siirtyi toimijoiden lähelle kunnan valvottavaksi.

Seuraavana askeleena perkaamme vielä kerran vain vähäisiä ympäristövaikutuksia omaavat toimet, jotka voitaisiin kokonaan vapauttaa luvanvaraisuudesta.

Tällaisia ovat muun muassa teurastamo, lihaa tai lihatuotteita käsittelevä tai jalostava laitos, perunaa tai juureksia käsittelevä laitos, panimo, margariinia tai öljyä valmistava laitos, rehua ja rehuvalkuaista valmistava tai sekoittava laitos sekä kalankasvatuksen kiertovesilaitos. Yhteensä tällaisia laitoksia on Suomessa noin 600.

Niiden toimintojen osalta, jotka edelleen jäisivät lupahaun piiriin, etsitään nykyistä kevyempää menettelyä.

Pisimmällä on lupaa tarvitsevien piirissä olevien eläinsuojien luvitus.

Tavoite on, että luvan saaminen hoituisi ilmoituslomakkeen avulla.

Lomakkeessa kysyttäisiin ympäristönäkökulmasta tärkeimmät ja olennaisimmat karjasuojaan liittyvät asiat. Toiminta voitaisiin aloittaa 90 päivän kuluttua vaatimukset täyttävän ilmoituksen jättämisestä, myös siinä tapauksessa, ettei luvan myöntäjä asiaan reagoi.

Ilmoitusmenettelyn yhteyteen harkitaan mahdollisuutta yhdistää naapureiden ja asianosaisten kuuleminen.

Menettely edellyttää toimialakohtaista valtioneuvoston asetusta, jonka valmistelu on kesken.

Kuulemiskierroksella saadut näkökulmat huomioidaan ja asiasta järjestetään vielä toinen kuulemiskierros, mikäli ilmoitusmenettelylle saadaan toimijoiden tuki.

Näiden lisäksi valmistellaan varsinaisen ympäristölupahaun piiriin jäävien toimintojen lupamenettelyn merkittävää uudistamista. Tavoitteena on tehdä kokeilu, jossa asetetaan tarkat määräaikatavoitteet kullekin käsittelyvaiheelle.

Käsittelijän tulisi myös välittömästi tarkistaa hakemus ja ilmoittaa hakijalle heti alkuvaiheessa tarvittavista lisäselvityksistä ja mahdollisista puutteista. Lausuntokierrokselle lähetettäisiin hakemuksen lisäksi myös lupapäätösluonnos.