Tiestön korjausvelka kasvaa vauhdilla, Iisalmen Pörsänmäellä odotettu 35 vuotta tien kunnostusta – "Olen pannut kolme miljoonaa yritystoimintaani, mutta valtio ei saa tietä"
Tämmönen pikataival, Iisalmen Katajamäen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Kahelin tuumaili ajettuaan keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkosen kanssa läpi Iisalmen ja Pielaveden välisen paikallistien 5641.
Pituutta ”pikataipaleella” on 30 kilometriä. Monttuja, mutkia, näkemäesteitä ja mäkiä suurelta osalta sorapäällysteiseltä tieltä ei puutu. Auto on koetuksella.
– Aika mieleenpainuva kokemus, kun ajettiin tämä tie läpi, Honkonen luonnehti ja myönsi, ettei tällaista tieosuutta kovin usein näe.
Honkonen kuuli kyläläisten tuntoja tiestä keskustan Pörsänmäen ja Lappetelän paikallisyhdistysten yhteisessä kokouksessa. Tien korjausta varten on Kahelinin mukaan ollut valmis suunnitelma jo vuonna 1986, mutta tietä ei ole saatu kuntoon 35 vuoden aikana.
Paikallisten Suomen huonoimmaksi tieksi ristimän tien peruskorjauksen puolesta on tehty kovasti töitä, pidetty kokouksia ja kerätty 400 nimeä koonnut vetoomuskin. Vuosi sitten saatiin 500 000 euron erillisrahoitus, jolla on tarkoitus korjata Pörsänmäen ja Kotimäen välinen päällystetyn tien osuus. Lopun reilun 20 kilometrin kunnostamiseen tarvittaisiin 4,5 miljoonaa euroa.
Tien varrella maataloutta harjoittava Joni Loiva nosti esiin sen, kuinka paljon henkilöautoliikennettä ja raskasta liikennettä yksistään hänen yrityksensä tiimoilta on kyseisellä tieosuudella: tuhansia traktorikuormia, satoja rekka-autokuormia vuodessa. Tietä käyttävät päivittäin sadat kulkijat ja raskaat ajoneuvot.
Loiva muistutti siitä, miksi maaseudun tiestöt ovat tärkeä osa suomalaista huoltovarmuutta.
– Jonkun on tuotettava ruoka. Ei myö sitä tuolla asfalttiteillä voida tuottaa.
Yhdenvertaisuutta, oikeudenmukaisuutta ja turvallisuutta tienkäyttäjille peräänkuuluttanut Kahelin kertoi, että keskusteluyhteyden saaminen Pohjois-Savon ELY-keskukseen on ollut ongelmallista. Virkamiehiä on pyydetty tulemaan kyläläisten järjestämiin tilaisuuksiin, mutta he eivät ole tulleet.
Honkosen mukaan nyt tarvitaan ELY-keskuskohtainen suunnitelma, miten heikompikuntoisia teitä peruskorjataan, ja sitten varataan rahat.
– Vaikka rahoja ei heti riitä kaikille. Kun olisi suunnitelma ja näkymä, että tie saadaan parempaan kuntoon. Sekin olisi parempi kuin se, että herrat ei edes vastaa puhelimeen, hän tähdensi ja näki, että tarvitaan poliittista ohjausta asian tiimoilta.
Kyläläiset kyselivät Honkoselta, mistä rahoitusta olisi saatavissa.
– Helsingin päästä jos saataisiin joululahjarahaa, Heikki Partanen mietti.
Honkosen mukaan siitä ei ole lohkaistavissa niin paljon, että tie saataisiin niillä kuntoon. Rahoitusta pitäisi hakea paikallisen ELY-keskuksen tai ministeriöiden kautta.
– Olisiko mahdollista saada pienempiä eriä kerralla? Kahelin kyseli.
– On järjetöntä, että olen pannut kolme miljoonaa tähän (yritystoimintaan), mutta valtio ei saa tietä, Loiva ravisteli.
Alempiasteiseksi tieverkoksi Suomessa lasketaan kaikki soratiet eli noin 27 300 kilometriä ja osa päällystetyistä teistä, joita alimpaan korjausluokkaan kuuluu noin 27 100 kilometriä. Vuoden alun tilanteen mukaan Suomen tiestön korjausvelka on 1539 miljoonaa euroa, ja tästä alempiasteisen tieverkon osuus on 60 prosenttia.
Johtava asiantuntija Vesa Männistö Väylävirastosta kertoi, että valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteena on vähentää korjausvelkaa nykytasosta noin 25 prosenttia vuoteen 2032 mennessä.
– Tällä verkolla pelkästään se tarkoittaisi noin 250 miljoonan lisärahoitusta. Sekään ei riitä, vaan korjausvelka lisääntyy ainakin seuraavat neljä vuotta, Männistö arveli.
– En ole tehnyt tarkkoja laskelmia lisärahatarpeista, mutta ne ovat koko luokkaa 50–100 miljoonaa vuodessa lähivuosille. Sorateiden rahoituksen jakoperusteena ovat tien pituus, kelirikon määrä ja liikennemäärä, hän lisäsi.