Vihdoin valoa näkyvissä
Eduskuntavaalien tulos oli huonoin yli sataan vuoteen, mutta pohjakosketus ei ollut sekään. Viimeisin gallup näytti kolme prosenttiyksikköä sen alle. Olosuhteet ovat olleet poikkeukselliset, mutta totta kai kysyvät katseet kääntyvät puheenjohtajaan. Eikö tämä saakaan puoluetta nousuun eli onnistu tärkeimmässä?
Katastrofigallup julkaistiin samalla hetkellä kuin Suomen Kuvalehden juttu. Se oli musertava yhdistelmä. Katri Kulmunilla ei ollut mahdollisuuksia menestyksellisesti puolustaa ministerinpaikkaansa. Ero oli oikea ratkaisu, hänelle ja puolueelle.
Virhe oli vähäinen. Noin rankka rangaistus tuntui kohtuuttomalta, varsinkin kun varsinainen tekijä oli hänen avustajansa eikä hän itse. Mutta politiikka on raakaa.
KULMUNI on ilmoittanut haluavansa jatkaa puheenjohtajana syyskuun puoluekokouksen jälkeenkin. Se on hyvä. Sen sijaan aikomus jäädä eräänlaiseksi valtioneuvoston ulkojäseneksi ei kertonut hyvästä harkinnasta. Hän on nyt vapaa ministerin rutiineista vakuuttamaan kenttää siitä, että hänet kannattaa valita jatkoon. Haastajia nimittäin ilmaantuu ihan varmasti.
Sekin on hyvä. Kelpo kilpailu kiinnostaa ja virkistää.
Matti Vanhanen sanoi suostuneensa valtiovarainministeriksi velvollisuudentunnosta. Helppo uskoa, onhan hän jo saanut politiikalta kaiken, pääministeriyttä myöten. Hänellä oli tasavallan rangissa toiseksi korkein asema, verrattomasti helpompi kuin uusi työ. Toivottavasti terveys kestää.
VANHANEN on tehtävään paras mahdollinen. Hänellä on tässä nuorten ministeristössä ylivertainen kokemus, jopa lama-ajan pääministerinä. Hän on ainoa, jonka johdolla keskusta on kyennyt jatkamaan pääministeripuolueena toiselle kaudelle. Iso osansa oli ääritehokkaalla puoluesihteeri Jarmo Korhosella, mutta päätyön teki Vanhanen.
Tämä kriisi on vaikeampi kuin yksikään toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka ounasteltua toista korona-aaltoa ei tulisikaan, riittää talouden puolella hirmuisen paljon korjattavaa.
Pää- ja valtiovarainministerin yhteistyön toimivuudesta riippuu ratkaisevasti, kuinka vähällä tuskalla Suomi selviää korjaamaan vaurioita. Keskustan painoarvo hallituksessa on paljon suurempi kuin ministeriryhmän koosta voisi päätellä. Tämä on Marinin–Vanhasen hallitus.
KAUANKO Vanhanen viipyy valtiovarainministerinä?
Toivottavasti vaalikauden loppuun. Vakautta koronanjälkeisessä talouskurimuksessa Suomi tarvitsee. Ei ole pahitteeksi, että Vanhasella on ikääkin. Kriisiaikoina kansa luottaa kokeneisiin, muistetaanpa Paasikivi ja Mannerheim.
Puolueen edustus hallituksessa on tietenkin ennen muuta puheenjohtajan asia. Oletan, että puoluekokouksessa valitaan joko Kulmuni tai pian ministeriksi palaava Annika Saarikko, luultavammin jälkimmäinen.
VALITTIINPA kumpi tahansa, en usko heidän Vanhasta pois päästävän, saati häätävän. Ei missään sanota, että puolueen puheenjohtajan tulee olla painavimman salkun haltija. Paljon viisaampaa on, että kukin ottaa sen tehtävän ja toimenkuvan, jolla parhaiten palvelee puoluetta ja isänmaata.
Jospa kahdella kärjellä kovia kokenut kansanliike vihdoin pääsisi kohti valoisampaa tulevaisuutta. Mahdollisuus avautui ikävällä tavalla, mutta pääasia että avautui. Henkilövaihdoksesta demarienkin käyrät kääntyivät.
