Tekisikö Biden Kennedyt?
Kylmä sota oli lähimpänä muuttua kuumaksi lokakuussa 1962.
Fidel Castron marxilaiset sissit olivat ottaneet vallan Kuubassa. Yhdysvallat varusti emigranttijoukon, jonka maihinnousuyritys epäonnistui.
Uuden yrityksen pelossa Castro pyysi apua Neuvostoliitolta. Neuvostojohtaja Nikita Hrushtshev lupasi. Ydinkärkiohjuksilla lastatut laivat olivat jo matkalla Kuubaan. Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy uhkasi ydinsodalla, elleivät ne käänny takaisin.
Kiihkeiden neuvottelujen päätteeksi Hrushtshev perääntyi Kennedyn luvattua, ettei Castroa ei enää yritettäisi kaataa.
Maailmansota peruutettiin, kaikki voittivat.
Venäjä kokee Ukrainan Nato-jäsenyyden samanlaiseksi uhaksi kuin USA Kuuban neuvosto-ohjusten silloin. Siksi se kansainvälistä oikeutta loukaten valloitti Krimin ja alkoi tukea Donbassin separatisteja. Länsi vastasi pakottein ja Venäjä niihin vastapakottein.
Kumpikin kärsii, mutta tilanteeseen on totuttu. Rajasota jatkuu eikä kukaan kuvitelle Krimiä palautettavan, onhan siellä Mustanmeren laivaston päätukikohtakin.
Mutta sekä Ukraina että Venäjä tahtovat enemmän, Ukraina jäseneksi Natoon ja Venäjä sen pysyvää estämistä. Maidanin vallankaappauksen jälkeen pyrkimys Natoon kirjattiin Ukrainan perustuslakiin. Hakemus on ollut sisällä vuodesta 2007.
Kummallakin on ”oikeus” tavoitteeseensa. Ukrainalla legaali eli ihan laillinen. Suvereenilla maalla on oikeus tehdä liittosopimuksia. Venäjällä ”legitiimi” eli valtion oikeus varjella turvallisuuttaan. 60 vuotta sitten Neuvostoliitolla oli legaali ja USA:lla legitiimi.
Venäjä uhkaa hyökätä Ukrainaan, ellei se luovu pyrkimästä Natoon tai Naton puolelta ilmoiteta, ettei sitä oteta. Oikeudeton vaatimus tietenkin. Länsi on auttanut Ukrainaa aseilla ja rahalla. Sotilaita ei luvata, koska se voisi johtaa maailmansotaan, kuten Yhdysvaltain presidentti Joe Biden sanoi.
Maailmansota käytäisiin ydinasein, eikä siinä olisi voittajia.
Mutta eipä olisi voittajia silloinkaan, jos hyökkäykseen vastattaisiin uhatuilla pakotteilla. Venäjä voitaisiin jopa sulkea rahaliikenteestä ja maailmankaupasta. Vastapakotteina sulkeutuisivat öljy- ja kaasuhanat. Taloudelliset menetykset olisivat valtavia, kummallekin. Tulisi konkursseja, vilua ja nälkää.
Bensan ja sähkön hinta nousisi taivaisiin, eikä laskisi vaikka Convoy-ajoihin lähdettäisiin kuinka monella autolla. Kansalaiset eivät suostuisi ilmastotoimien laskuja maksamaan, vaikka elokapinalliset kuinka sitkeästi istuisivat Helsinginkin kaduilla.
Ratkaisu löytyy, jos vastapuoltakin ymmärretään.
Entä jos Biden tekisi Kennedyt: lupaisi vaikka kahden kesken, ettei hänen virkakaudellaan. Venäjän presidentti Vladimir Putin lakkaisi vaatimasta, ettei koskaan.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz sanoi niin, mutta tuli tyrmätyksi. Kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunan puheenjohtaja Mika Niikko uskalsi toivoa ääneen, että lännestä löytyy viisas valtiomies ratkaisemaan ongelman, persut vaihtoivat hänet tinkimättömään Jussi Halla-ahoon.
Mikä tahansa sopu olisi parempi kuin hyökkäys, pakotteet ja vastapakotteet, puhumattakaan siitä, mihin se pahimmillaan johtaisi. Ihan hirvittää, kun sitäkin pidetään yhtenä mahdollisuutena.
Sota ei alkanut viime torstaina, kuten CIA:n tiedustelu oli tietävinään. Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministerien Antony Blinkenin ja Sergei Lavrovin on määrä tavata ensi torstaina.
Toivotaan, etteivät Biden ja Putin ole vähäjärkisempiä kuin Kennedy ja Hrushtshev. Jo tuomiopäivän siirtyminen tuonnemmas olisi voitto kaikille.