Joko valaisee kointähtönen?
Tuttu virsi alkaa melkein epätoivoisella kysymyksellä, koska valaisee kointähtönen ja päättyy matka yöllinen.
Luulen, että monen muunkin keskustalaisen mielessä on gallup gallupilta käynyt tuo kysymys. Ei ole näkynyt merkkiä yöllisen matkan päättymisestä.
Nyt niitä vihdoin on ilmaantunut. Tohdinkin muotoilla otsikon kysymyksen valoisammaksi.
Kun viime eduskuntavaalipäivän iltana TV-ruutuun ilmaantui prosenttiluku 13.8, olin varma, että se oli pohjakosketus. Niin olin kyllä ajatellut kahdeksan vuotta aikaisemminkin, kun jätevesivaaleissa pudottiin 15.7 prosenttiin. Mutta siitä oli päästy pian nousuun uuden johtajan ja strategian merkeissä.
Mutta nyt on jo menossa kolmas vaalien jälkeinen vuosi ja kolmas puheenjohtaja, eikä yksikään gallup ole näyttänyt edes eduskuntavaalien lukemaa. Elleivät numerot ensi sunnuntai-iltana ole kaunistuneet, uhkaa uskollistenkin usko horjua. Siitä voi seurata henkinen alistuminen apupuolueen rooliin ja kannatuksen hiipumisen väistämättömyyteen. Toteutuisi se 60-luvulta saakka manattu auringonlasku.
Suunnanmuutos nyt on sekä välttämätön että mahdollinen.
Valtakunnallisen kannatuksen minimitavoite on eduskuntavaalien tuloksen ylittäminen. Silloin jo voitaisiin sanoa, että nokka on saatu nousuun. Ei pikkujuttu sekään, kentän uskon palauttajana.
Jos päästäisiin 15:een, voisi jo puhua melkein torjuntavoitosta. Niinhän on tappioita totuttu selittämään, kun pahin on sentään vältetty, kuten Suomi 1940 ja 1944. Turpiin tuli, mutta itsenäisyys ja tulevaisuudenusko säilyivät.
Pidän varmana, että minimi ylitetään ja hyvin mahdollisena, että 15 prosentin rajakin.
Uskoni perustuu ensiksi siihen, että ehdokkaita on eniten ja keskimäärin kunta-asioissa luotetuimpia, toiseksi nuorisovaalien hyvään tulokseen, kolmanneksi viimeisiin gallup-lukemiin, varsinkin niiden suuntaan sekä lopuksi Annikan onnistumiseen eilen, sekä kyselytunnilla että puoluejohtajien keskustelussa.
Keskusta näkyy löytäneen taas identiteettinsä ytimen.
Keskusta näkyy löytäneen taas identiteettinsä ytimen, maakuntien tasa-arvoisen kohtelun puolustamisen. Gallupeissa korostuu etelän suurten kaupunkien painoarvo, vaikka valtuustopaikkoja ja kunnallista vaikutusvaltaa on enemmän jaossa maakunnissa.
Sekin on hyvä, että pää- ja valtionvarainministeri ovat löytäneet maakuntasoten rahoituksesta yhteisen tulkinnan. Valtio vastaa siirtymäajan, etteivät veroerot repeä eikä kokonaisveroaste nouse. Maakuntavero aikanaan täydentää sitä aidon itsehallinnon edellytyksenä, kun maakuntien tehtävistä on sovittu.
Välttämätön uudistus viedään vihdoin perille.
Oppositiolta puuttuu uskottavuutta. Varmasti äänestäjiä askarruttaa kokoomuksen tämänkertainen takinkääntö ja todellisuutta vastaamaton veropelottelu. Luulen myös, ettei persujen kannatukselle ole hyväksi niin räikeä aggressiivisuus, kun kunnissa asioita on kuitenkin hoidettava yhdessä ja sovitellen.
Merkitystä on myös päähallituspuolueiden voimasuhteella. Kun liikkeelle lähdettiin, ero SDP:n hyväksi oli hyvin iso. Viimeisessä gallupissa eniten laski SDP ja nousi keskusta. Ero voi kaventua yllättävän pieneksi.
Sillä on enemmän vaikutusta politiikan sisältöön kuin sillä, mikä puolue on suurin. Oppositiossa ei vaikuteta.