Elvytysvelka muistutti EU:n todellisuudesta
Pääministeri Sanna Marin (sd.) teki pahan virheen kiittäessään EU:n elvytyssopimusta Suomen kannalta hyväksi. Se nimittäin ei ole.
Nettomaksaja joutuu pulittamaan yhteiseen kassaan tuntuvasti enemmän. 750 miljardin euron yhteisvastuullinen laina on hirveä maksettava – maksettava se on, vaikka muutakin uskotellaan.
Se rikkoo räikeästi EU:n perussopimusta ja tekee unionista velkaunionin. Se on pitkä askel kohti liittovaltiota.
Yhteisvelkaa ei millään konstilla voi uskottavasti selittää Suomelle myönteiseksi.
Pääministerin kehumaa sopimusta ovat kritisoineet sellaisetkin auktoriteetit kuin presidentti Sauli Niinistö – aikanaan johtavia EU-jäsenyyden kannattajia – ja maan arvostetuimmaksi ekonomistiksi kohonnut Vesa Vihriälä.
Elvytyssopimus osoitti taas kerran tyhjiksi puheet EU:sta itsenäisten valtioiden tasa-arvoisena liittona, sanoipa perussopimus mitä tahansa.
Vielä vähemmän on merkitystä jäsenmaiden omilla perustuslaeilla tai niihin nojaavilla kansallisilla päätöksillä.
EU:ssa tehdään, mitä Saksa ja Ranska sopivat. Angela Merkel neuvonantajineen näki Saksan talouden kannalta järkevämmäksi pyörtää pyhät periaatteet kuin antaa eteläisten jäsenmaiden joutua ylittämättömiin vaikeuksiin ja vaarantaa unionin olemassaolo.
Sen jälkeen kun hän ja Välimeren-ryhmän puhemies Ranskan Emmanuel Macron olivat sopineet pääasian, rajoittui pohjoisten nuukien puhevalta nyansseihin.
EU:ssa tehdään, mitä Saksa ja Ranska sopivat.
Suomenkin eduskunta oli varustanut pääministerin tiukoin ohjein. Niillä ei ollut mitään merkitystä. Niin se on ollut jo liittymishakemuksen ”reunaehdoista” saakka.
Ne, jotka nyt moittivat Marinia, koska hän ei pitänyt kiinni eduskunnan asettamista tavoitteista, saisivat muistaa vaihtoehdon. Se olisi ollut lähtö EU:sta. Kun nähdään, millaisen prosessin läpi joutuu kulkemaan Iso-Britannia, on helppo kuvitella, kuinka pientä Suomea käsiteltäisiin, jos se heittäytyisi tottelemattomaksi.
Ei kai kokoomuskaan Marinia moitiskellessaan tarkoita, että olisi pitänyt vain pysyä lujana. Se sentään oli innokkaimmin viemässä Suomea jäseneksi, maksoi mitä maksoi.
Kuuluin siihen keskustalaisten enemmistöön, joka vastusti 1990-luvulla jäsenyyden hakemista ja sitten neuvotellun sopimuksen hyväksymistä.
Olen yhä sitä mieltä, että parempi olisi ollut pysyttäytyä ETA-sopimuksessa yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa ja varsinkin omassa valuutassa.
Mutta kun nyt on neljännesvuosisata unionissa ja eurossa oltu, en ehdota eroon pyrkimistä. Ei se ole enää järkevää eikä mahdollistakaan.
Eipä auta kuin mukautua välttämättömyyteen ja toivoa, että niin tekisivät vihdoin työmarkkinajärjestötkin. Varsinkin pääministeripuolueen ystävät siellä ovat yhä poteroissaan.
Perussuomalaiset näkyvät hyötyvän sopimuksesta, joka heidän kielellään lapioi taas miljardeja etelän laiskureille. Tuskin Jussi Halla-ahokaan vakavissaan pitää parempana vaihtoehtoa, mutta on tietenkin tyytyväinen, kun niin moneen uppoaa kiukkuinen retoriikka.
Oppositiota ei haittaa sekään, että pääministeri valehtelee kansalaisille näin näkyvästi päin naamaa.
Lopuksi tärkeä tiedotus puoluekokouksen osanottajille: Etelä-Pohjanmaalta on erinomainen ehdokas varapuheenjohtajaksi, kansanedustaja Pasi Kivisaari. Kannattaa äänestää.
