Euroopan turvallisuus vaatii strategista otetta
Olen parhaillaan matkalla Kolumbiassa, jossa hallituksen päätavoitteena on saada vuosikymmeniä jatkunut sisällissota päätökseen. Rauha ja turvallisuus ovat kansalaisten keskeisiä odotuksia politiikalle: monen paikallisen mukaan presidentti Santos valittiin juuri rauhanprosessin jatkajaksi.
Myös Euroopassa turvallisuus on noussut politiikan kärkiteemaksi. Pariisin ja Brysselin terroriteot kertovat Euroopan turvallisuudesta omaa karua kieltään. Myös Venäjän toimet lähialueellamme herättävät epävarmuutta. Tässä tilanteessa turvallisuus on kansalaisten keskeinen odotus politiikalle niin Suomessa kuin Euroopassa.
Euroopan turvaamiseen tarvitaan strategista otetta. Odotuksia on niin tehokkaalle tiedustelu- ja poliisitoiminnalle kuin ääriliikkeiden rekrytoinnin torjunnalle. Sisäisen turvallisuuden lisäksi kyse on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, jonka strategiaa ollaan EU:ssa uudistamassa. Haluankin jatkaa Kanava-lehdessä aloittamaani keskustelua strategiaan vaikuttamisesta.
EU:n nykyinen turvallisuusstrategia on vuodelta 2003, jolloin Yhdysvaltoihin kohdistuneiden iskujen jälkeen terrorismin ja joukkotuho-aseiden leviämisen torjunta nostettiin päähaasteiksi.
Nyt hyökkäysten kohteena on ollut Eurooppa. Tarvitsemme EU:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän yhteistyötä Syyrian rauhan aikaansaamiseksi, Irakin tukemiseksi ja Isisin kukistamiseksi.
Myös yhteistyö Lähi-idän maiden kanssa ja niiden kesken on tärkeää, jotta väkivaltaiset ääriliikkeet saadaan torjuttua. Alueellisen turvallisuusdialogin edistämiselle Lähi-idässä voisi olla tilausta, kun Isisin uhka on yhteinen.
Tähän voi ottaa oppia esimerkiksi Etyjin perustamiseen johtaneesta Helsinki-prosessista. Myös Suomella voisi olla tähän annettavaa, kun olemme olleet Lähi-idän joukkotuhoaseetonta vyöhykettä koskevien neuvottelujen vetäjänä.
Strategiassa on luotava myös näköala EU:n ja Venäjän rauhanomaisille naapuruussuhteille. Tämä vaatii Venäjältä sitoumusta sopimusten kunnioittamiseen ja molemmilta valmiutta keskinäisten pakotteiden purkamiseen.
Kesällä EU arvioi omaa pakotepolitiikkaansa, minkä osalta jotkut maat ovat jo ottaneet kantaa jatkosta.
Myös Suomella tulee olla tästä näkemys, koska meihin sekä Venäjän politiikalla että itse pakotteilla on suoraa vaikutusta.
Luottamuksen rakentaminen EU:n ja Venäjän välillä on välttämätöntä. Yhteistyötä voisi tiivistää esimerkiksi arktisessa yhteistyössä tai taloudessa Euraasian unionin kanssa.
Venäjä-suhteiden hoidossa tarvitaan kaksiraiteista lähestymistapaa, johon kuuluvat sekä puolustuksen tiivistäminen että siltojen rakennus. Tällainen lähestymistapa on myös Suomen kansallinen etu.
Lähi-itä-yhteistyön ja Venäjä-suhteiden lisäksi Suomen olisi luontevaa olla aktiivinen myös muissa asioissa. Tällaisia ovat ainakin YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpano, EU:n puolustusyhteistyö sekä EU:n itäinen ja eteläinen naapuruuspolitiikka.
Nyt hallitukselta odotetaankin aktiivisuutta vaikuttaa EU:n turvallisuusstrategiaan, joka on tarkoitus hyväksyä kesäkuun huippukokouksessa.
Strategiassa on viime kädessä kyse Euroopan paikasta muuttuvien valtasuhteiden maailmassa.
Tämän ulkosuhdepolitiikan synnyttäminen voi olla EU:n uusi tarina, joka saa kansalaiset tukemaan eurooppalaista yhteistyötä. Me nimittäin haluamme menestyä taloudessa – ja ennen kaikkea elää turvassa.
Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.