Miten kriiseistä eteenpäin?
Kuntien johtaminen sijoittuu toimintaympäristöön, jossa yhteiskunnan eri tahot, toimijat ja dynamiikat kietoutuvat yhteen ja jossa syntyy määrittämätön joukko ilmiöitä ja kehityskulkuja. Tätä yhdistelmää voidaan kuvata kompleksisuudeksi.
Kompleksisuus puolestaan realisoituu johtamisympäristössä epäjohdonmukaisuutena, epävarmuutena, ja vaikeasti hahmotettavina sidoksina, joissa inhimilliset, sosiaaliset, organisatoriset, poliittiset merkitykset ja vaikutukset yhdistyvät.
Tämän kaiken ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että kuntien johtamisessa kuljetaan ristiriidasta toiseen ja kriisistä kriisiin. Kriisit voivat toimia sysäyksenä uudenlaiselle tekemiselle. Kompleksisessakin toimintaympäristössä johtaminen voi onnistua ja toimia voimavarana ongelmanratkaisulle.
Väitän, että kuntajohtamisen kriisi on useimmiten vuorovaikutuksen toimimattomuuteen liittyvä pulma, joten se on vuorovaikutuksen keinoin myös ratkaistavissa. Asiat tai rakenteet eivät riitele, mutta rakenteissa voi olla puutteita, jotka altistavat riitelylle. Asiat eivät kohtele toisiaan kaltoin tai ole kohtuuttomia. Ihmiset kohtelevat ja ovat. Ihmiset voivat myös muuttaa toimintaansa ja toiminnallaan palauttaa ryhmät ja yhteisöt ratkaisujen tielle ja toimivan vuorovaikutuksen äärelle.
Vuorovaikutuksen parantaminen vaatii toimivat rakenteet, aikaa, asennemuutosta ja vuorovaikutusosaamista. Kaikki alkaa tavoitteiden määrittelystä, jossa on vuorovaikutteisesti jaksettava pohtia mitä ongelmaa ratkaistaan ja kenen ehdoilla.
Tässä yhteydessä on myös pohdittava, löytyykö osaaminen omasta porukasta vai tarvitaanko mukaan ulkopuolista tukea. Ulkopuolisten toimijoiden roolia voidaan tulkita hyvin eri tavoin; siinä missä yhdet kokevat ulkopuolisten viivästyttävän ja hankaloittavan ratkaisuprosessia, toiset voivat kokea ulkopuolisten roolin turvallisena, tietoa ja tukea lisäävänä tahona tai ratkaisujen yhteisen kehittämisen avustajana.
Olen saanut olla mukana muutamien kuntien matkalla kohti parempaa vuorovaikutusta. Seuraavassa tiivistän osittain tutkimuksiimme, osittain käytännön kokemuksiini perustuen joitakin keskeisiä asioita, joilla vuorovaikutuksen pulmia voidaan pyrkiä ratkaisemaan ja joilla itse kukin voi parantaa omalta osaltaan vuorovaikutusta vaikeissa tilanteissa.
Roolit ja rakenteet
Kuntakontekstissa on tärkeää tunnistaa toimijoiden roolit ja rajat sekä luoda toimivat rakenteet, joiden puitteissa kuntajohtamista toteutetaan.
Keskustelu politiikan ja hallinnon roolijaosta on vaihdellut tiukemman rajanvedon ja sekoittuneiden roolien välillä eri vuosikymmeninä. Poliittisen päätöksenteon ja hallinnon eli viranhaltijoiden välistä ideaalia suhdetta ei ole pystytty määrittelemään yksiselitteisesti, mutta on kuitenkin selvää, että luottamushenkilöiden ja virkajohtajien välinen työnjako on oleellinen tekijä onnistuneessa johtamisessa.
Työnjako voi vaihdella valitun toimielinmallin mukaisesti ja paikalliseen kulttuuriin kytkeytyen. Olennaista on se, että rakenteita on riittävästi, jotta keskustelulle on paikkoja ja se, että toimijat itse ymmärtävät valitun roolituksen merkityksen ja hyväksyvät oman roolinsa rajallisuuden.
Asenne ja vuorovaikutus
Asenne ratkaisee paljon. Se, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, kuuluu ja näkyy läpi vuorovaikutuksessamme. Etenkin jännitteisissä tilanteissa omaa asennettaan kannattaa hiukan pohtia, sillä se miten asennoidumme toiseen ihmiseen, vaikuttaa myös siihen, miten tulkitsemme hänen tekemisiään ja sanomisiaan.
Asenne on helpoin ja vaikein asia muuttaa, mutta muuttamisessa meillä on itsellämme siihen kaikki valta. Väitän, että myönteinen asenne auttaa moneen vaivaan. Suosittelen yrittämään.
Asenteen lisäksi myös vuorovaikutusteoillamme on merkitystä. Myönteisen vuorovaikutuksen ilmastossa voi tulla kuulluksi ja erimielisyydet ratkotaan tavalla, joka ei mene henkilökohtaisuuksiin ja ole pelottavaa tai uhkaavaa.
Vuorovaikutusta voi opetella. Hyvä vuorovaikutus perustuu kykyyn ja haluun vaihtaa ajatuksia. Nimensä mukaan vuorovaikutuksessa on kyse vuoroin vaikuttamisesta. Pitää vaikuttaa ja vaikuttua. Vuorotellen.
Ihmiset ajavat vuorovaikutuksen kriisiin ja ihmiset voivat nämä kriisit myös ratkaista.