Miksi kuntajohtamisen kriisejä kannattaa välttää?
Edellisessä kirjoituksessani väitin, että konflikti ei aina tarkoita katastrofia, vaan voi toimivassa vuorovaikutuksessa jopa muuttua uhasta mahdollisuudeksi.
Konfliktin ei tarvitse tarkoittaa jonkun tai joidenkin eroamista tai siirtymistä toisiin tehtäviin eikä ristiriitatilanteen päätymistä lehtien palstoille.
Konflikti voi parhaimmillaan osoittaa kunnalle kulttuurin tai toiminnan kehittämisen kohteita, jotka olisivat ilman konfliktia voineet jäädä huomaamatta.
Yritän siis sanoa, että kaikki konfliktit eivät johda kriisiin, jos niitä ei päästetä kehittymään sellaisiksi.
Eskaloitunut konflikti, jota kutsun kuntajohtamisen kriisiksi, on sen sijaan kunnalle aina uhka. Tyypillisesti kriisiytyneitä tilanteita edeltää jonkinlainen vaikeasti määriteltävä tai hiljalleen kehittynyt suhteiden kiristyminen, jonka seurauksena viranhaltijajohtajan ja luottamushenkilöiden välinen suhde on huonontunut.
Tapahtumat voivat lähteä liikkeelle vaikkapa henkilöstön huonoksi kokemasta johtamisesta, mutta näissäkin tapauksissa tapahtumat kulminoituvat usein kuntajohtajan ja luottamushenkilöiden väliseen suhteeseen.
Virkajohtajan ja keskeisten luottamushenkilöiden välillä käydään kuitenkin ne keskustelut, joiden seurauksena johtajuuskriisi hetkellisesti ratkeaa, tavalla tai toisella.
Kriisin ratkeaminen esimerkiksi kuntajohtajan eroamisen, erottamisen tai muihin tehtäviin siirtämisen tai siirtymisen kautta on usein väliaikaista, koska useimmiten kaikki kunnan luottamushenkilöt eivät jaa käsitystä huonosta johtamisesta tai näkevät ratkaisun liian rajuna tai jopa kuntajohtajaan kohdistuvana ajojahtina.
Tällöin kuntajohtamiskriisin ”ratkaisu” sisältää uuden konfliktin tai jopa kriisin siemenet.
Voimakkaasti kahtiajakautunut poliittinen ilmasto on virkajohtamisen kannalta erittäin vaikea ja tekee johtamisesta alituista tasapainoilua kahden ryhmän välillä.
Miksi kriisi on uhka?
Kriisit lamauttavat. Kriisit vievät valtavasti energiaa, joka on pois kunnan kehittämisestä ja kunnan edunvalvonnasta. Pahimmillaan ylimmän johdon riitaisuus vaikuttaa koko kunnanviraston ilmapiiriin sitä heikentävästi.
Kriisit vaurioittavat kuntamainetta. Kriisiytyneisiin tilanteisiin liittyy usein salattaviksi arvioituja näkökulmia, minkä vuoksi asioista puhumista on rajoitettu.
Tämä puolestaan johtaa siihen, että erottamisprosessien perimmäiset syyt jäävät monissa tapauksissa suurelta yleisöltä piiloon. Tällöin kriisi saattaa kuntalaisten silmissä vaikuttaa ennen kaikkea kyvyttömyydeltä hoitaa asioita.
Maineella on merkitystä myös tulevaisuuden kannalta. Mikäli johtaja toisensa perään ajautuu kunnassa kriisiin, alkaa hyvän ammattijohtajan löytäminen selvästi vaikeutua. Pitkälle kuntauralle halajavat ja ammattijohtajuuttaan kehittävät tulevaisuuden tekijät eivät ehdoin tahdoin halua joutua urallaan myrskyn silmään.
Kriisit kuormittavat ja vahingoittavat yksilöitä. Johtamiskriisit koettelevat erityisesti kuntajohtajaa mutta myös johtavia luottamushenkilöitä.
Kriisit eivät juuri koskaan ratkea ilman inhimillisiä koettelemuksia ja valtavaa kuormitusta, joka voi pahimmillaan johtaa virkajohtajan työkyvyn menettämiseen.
Sekä kuntajohtajat että johtavat luottamushenkilöt tarvitsisivat tukea kriisien keskellä. Johtajat ovat kuitenkin usein asemassa, jossa tukea on hyvin vähän saatavilla. Luottamushenkilöpuolella yksilöiden kuormittuminen johtaa pahimmillaan siihen, että kunnalle tärkeät luottamushenkilöt jättäytyvät ulos politiikasta.
Kriisit vaikeuttavat päätöksentekoa. Kriisit voivat johtaa jakautuneeseen, heilurimaiseen politiikkaan, jossa lähes tasavahvat poliittiset koalitiot hallitsevat vuorotellen enemmistönsä voimalla päätöksentekoa.
Tämä näkyy jatkuvana vanhojen muisteluna, toisen koalition syyttelynä ja voimakkaana kahtiajakona kaikissa keskeisissä kysymyksissä.
Voimakkaasti kahtiajakautunut poliittinen ilmasto on virkajohtamisen kannalta erittäin vaikea ja tekee johtamisesta alituista tasapainoilua kahden ryhmän välillä. Heiluriliike itsessään voi toimia myös uuden kriisin siemenenä.
Kriisi ei siis kannata. Synkän kirjoitukseni lopuksi haluan vielä palauttaa pienen toivon liekin kriisien keskellä kamppaileville: kriisi on useimmiten vuorovaikutuksen toimimattomuuteen liittyvä pulma, joten se on vuorovaikutuksen keinoin myös ratkaistavissa.