Katse omaan peliin
”Suoraan sanottuna minulle ei maistu tämä nykyinenkään hallituskoalitio enää. Vihreätkin ovat nykyään niin lähellä vasemmistoliittoa, että ihmetyttää, mihin tarvitaan kahta puoluetta.”
Sanat ovat keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkosen viikonvaihteen Ilta-Sanomien haastattelusta. Vihreiden ja vasemmistoliiton lisäksi hän esittää arvion myös kokoomuksesta ja perussuomalaisista.
Honkonen ei suinkaan ole ainoa keskustapoliitikko, joka on viime viikkojen ja kuukausien aikana puntaroinut muiden puolueiden tekemisiä. Arvioita ja niiden esittäjiä on ollut kohtuullisen paljon. Joskus niihin on liittynyt pieni tölväisy nykyisiin hallituskumppaneihin, toisinaan taas ei.
Luultavasti motiivi ja tarve poliittisten kilpakumppanien arviointiin johtuu eduskuntavaalien läheisyydestä. Eroja pitää löytää ja ne pitää esittää, mitä raflaavammin, sen parempi. Kenties takaraivossa samaan aikaan jyskyttää ajatus, josko puolueen alavireisyys tästä oikenisi.
Seuraavat viikot näyttävät, onko tämä osa voittavaa taktiikkaa. Kansa pistää puolueet jonoon ja järjestykseen huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina. Vaalitulos on politiikan päättötodistus vailla valitusoikeutta, ja sen kanssa on elettävä seuraavat neljä vuotta.
Lienee selvää, että erojen kaivelu vetoaa osaan äänestäjistä. Ajan henki on sellainen, että sen voi nähdä varteenotettavana vaihtoehtona tehdä itsensä tykö liikkuville äänestäjille.
Esitän eduskuntavaaliehdokkaille tukun kainoja toiveita. Ne voivat olla myös hyviä vihjeitä vaalikampanjoihin, mistä sitä tietää.
Itse en kuulu joukkoon. Räyhä-Petterit ja Pirkot, älkää vaivautuko: Ehdokas, joka käyttää suuren osan aikaansa kilpailijoille nälvimiseen, ei minun ääntäni ansaitse.
Keskustalla – kuten muillakin puolueilla – on iso joukko toinen toistaan parempia ehdokkaita. Heille on nostettava hattua. Ehdokkaaksi asettuminen on palvelus kansanvallalle. Ilman ehdokkaita demokratia ei toimisi.
Esitän eduskuntavaaliehdokkaille tukun kainoja toiveita. Ne voivat olla myös hyviä vihjeitä vaalikampanjoihin, mistä sitä tietää.
Aina silloin tällöin politiikka näyttäytyy kinaamisena ja riitelynä, josta sivistys on kaukana. Älkää ottako siitä oppia. Antakaa asioiden riidellä, ei ihmisten.
Tehkää kevään vaaleista reilut vaalit. Kunnioittakaa vaalikentillä toinen toisianne. Älkää kadehtiko naapurivaaliteltan liepeillä pyöriviä ihmisiä, vaalimateriaalia, saati grillimakkaroita.
Luottakaa omaan asiaanne, luokaa katse omaan peliinne. Vakuuttakaa meidät äänestäjät omilla ratkaisuillanne, omilla ajatuksillanne, ei kilpailijoiden oletetuilla virheillä.
Ja jos hyvin käy, näinkin toimien voi äänivyöry yllättää.